Kuluneella hallituskaudella on tehty merkittäviä leikkauksia korkeakoulutukseen. Tieteen ja koulutuksen arvo on kyseenalaistettu, vaikka korkea koulutustaso ja korkeatasoinen tutkimustieto ja sen hyödyntäminen ovat suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä menestystekijöitä. Ilmastonmuutosta tai nuorten syrjäytymistä vastaan ei voi taistella mutu-tuntumalla. Tarvitaan tutkittua tietoa ja korkeasti koulutettuja osaajia.
Satojen miljoonien leikkauksia perusteltiin hallituskauden aikana kipeinä, mutta välttämättöminä toimenpiteinä, vaikka kyse oli osin ideologisista valinnoista. Kauden alussa tehtyjä leikkauksia on sittemmin yritetty paikkailla korvamerkityllä hankerahoituksella. Hankerahoitus ei ole korvannut perusrahoitukseen syntynyttä lovea ja on johtanut siihen, että yhä isompi osa tutkijoiden ajasta valuu erilaisten hakemusten kirjoittamiseen ja keskinäiseen kilpailuun rajallisista resursseista. Kaikki tämä aika on pois korkeakoulujen perustehtävistä: opetuksesta ja tutkimuksesta.
Vahva, vakaa perusrahoitus takaa korkeakouluille työrauhan ja mahdollisuuden pitkäjänteiseen suunnitteluun ja tutkimukseen. Seuraavalla hallituskaudella onkin tärkeää panostaa rahoitusmallien vakauttamiseen ja tehtyjen leikkauksien perumiseen sekä kasvattaa sitomattoman perusrahoituksen osuutta korkeakoulujen valtionrahoituksessa. Korkeakouluindeksit tulee ottaa käyttöön pysyvästi, jotta taataan korkeakoulujen perusrahoituksen suhde kustannustason todelliseen nousuun.
Poliitikon tehtävä on kuunnella tutkijoita ja muodostaa kantansa tutkittuun tietoon perustuen, ei ohjailla tutkimuksen suuntaa poliittisten tavoitteiden näkövinkkelistä. Päätöksiä tulee tehdä tieteestä käsin, ei päinvastoin.
Panostus korkeakoulujen mahdollisuuteen keskittyä siihen, minkä ne parhaiten osaavat – kriittisen, syvällisen tutkimuksen tuottaminen ja tulevien osaajien kouluttaminen – on samalla panostus suomalaisen yhteiskunnan ja koko maailman hyvinvointiin.
(Julkaistu Tieteen ja teknologian vihreiden, Viitteen blogissa 6.4.2019)