Puhuin jälleen kerran Mustanpurontien kaivovesiongelmasta käsitellessämme valtuustossa Espoon vesihuollon kehittämissuunnitelmaa. Suunnitelmassa päätetään ne alueet, jotka liitetään vesihuollon piiriin vuoteen 2026 mennessä. Vihreiden Marjaana Siivola esitti, että Mustapurontien alue nostettaisiin priorisointilistalla toiseksi heti Pakankylän jälkeen. Mustanpurontien asukkaat ovat kantaneet käyttövetensä nyt 3,5 vuoden ajan parin kilometrin päästä huoltoasemalta. Sekä ELY- että ympäristökeskus esitti, että Mustanpurontie nostetaan listalla ylemmäksi.

Siivolan esitys hävisi täpärästi äänin 38 vastaan-33 puolesta-2 tyhjää. Masentavaa. Tällä päätöksellä asukkaiden odotusaika jatkuu siis ainakin seuraavat 6 vuotta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan varavaltuutettu Siivolan muutosesitystä ja Donnerin toivomusta.

3,5 vuotta sitten Mustanpuron alueella tehdyissä kaivovesiselvityksissä useammasta kaivosta löytyi terveydelle vaarallisia bakteereja. Tieto ei kulkenut heti tulosten selvittyä asukkaille, mikä ymmärrettävästi herätti närää ja epäluottamusta kaupunkia kohtaan.

Toimin tuolloin ympäristölautakunnan puheenjohtajana ja elävästi minulle on jäänyt mieleen, kun eräs asukas soitti melkein itkien sitä, että hän on tietämättään juottanut lapsilleen kuukausia likaista kaivovettä. Ylipäänsä asia ja siitä tiedottaminen hoidettiin silloin huonosti kaupungin toimesta.

Mustanpurontien lähistölle on vuosikymmenien aikana kertynyt lukuisia ympäristölle haitallisia toimintoja kuten Ämmässuon kaatopaikka sekä Kulmakorven valtavat louhos- ja kivenmurskaamoalueet. Huoli ympäristön terveydestä on alueella ollut läsnä jo pitkään. Asukkaat pitivät läheisen Takapellon louhoksen poikkeuksellisen kovia räjäytyksiä syypäänä kaivovesien pilaantumiseen. Kävikin ilmi, että Rudus oli käyttänyt räjäytyksissään ympäristölupaa reilusti suurempia panoksia ja sai siitä ELY-keskukselta huomautuksen. Takapellon louhos on Espoon omistamilla mailla ja sen toiminta on tiukasti sidoksissa Espoon kaupunkitekniikan keskuksen maamassojen läjitystoimintaan, joten vastuu asian hoitamisesta kuului kaupungille.

Toukokuussa 2015 valtuusto palautti valtuutettu Veera Ruohon tekemän, tätä asiaa koskevan valtuustoaloitteen siten, että akuuttina toimenpiteenä alueelle vedetään kesävesijohto. Tätä ei koskaan tehty. Samalla valtuusto evästi, että: ”HSY:lle tullaan välittömästi esittämään näiden vesihuoltoon kuulumattomien kiinteistöjen liittämistä vesihuoltoverkkoon”.

Saman vuoden budjettineuvotteluissa pöytäkirjamerkinnäksi kirjattiin, että Mustanpurontien alue priorisoidaan kiireelliseksi kunnallistekniikan selvityskohteeksi ja että ennen kunnallistekniikan valmistumista kaupunki huolehtii siitä, että Mustanpurontien asukkaat saavat puhdasta käyttövettä.

No, eivät ole saaneet.

Päättäjänä on tuntunut valtavan turhauttavalta, että vaikka valtuusto on tehnyt asiasta useita päätöksiä, ei asukkailla ei vieläkään ole puhdasta käyttövettä ja kaupunkitekniikan keskuksen toiminta on suoraan sanottuna tuntunut niskoittelulta ja vastuun kiertelyltä.

Lopulta alueelle tehtiin uusi kaivovesiselvitys, josta tosin jätettiin pois juuri se, mitä piti selvittää, eli räjäytysten vaikutus vesien pilaantumiseen. Kunnollinen selvitys tilanteeseen saatiin vasta sitten, kun Ruduksella oli edessä Takapellon alueen laajentamista koskevan ympäristöluvan hakeminen. Sen yhteydessä johtamani ympäristölautakunta saattoi ihan virallisestikin edellyttää hakijaa laatimaan ajantasaiset kaivokortit. Raportissa tuli tarkastella räjäytysten vaikutusta kaivovesien puhtauteen.

Tämä raportti tuli lautakuntaan viime keväänä ja osoitti vihdoinkin kattavasti syyt eri kaivojen vesienlaatuongelmiin. Kaivoissa ei havaittu sellaisia vikoja, jotka olisivat voineet aiheutua räjäytyksistä. Bakteerienpitoisuuksien syyksi todettiin kaivojen huono kunto. Kaivovesistä löytyi kuitenkin bakteerien lisäksi myös kohonneita kloridi- ja fluoridipitoisuuksia, jotka selvityksen mukaan johtuvat reliktisestä merivedestä ja kallioperän luontaisista ominaisuuksista. Vedenlaatu on tuolla paikalla siis huonoa, vaikka kaivot korjattaisiinkin.

Toivon, että tästä kaikesta opittaisiin ainakin se, että kaupungin on toiminnallaan herätettävä luottamusta ja viestittävä avoimesti aina, mutta etenkin silloin, kun kyse on asukkaiden terveydestä. Sen sijaan, että odotettiin kolme vuotta erilaisia selvityksiä, kaupunki olisi voinut hoitaa asukkaille veden vaikka sitten säiliöautolla riippumatta selvityksen lopputuloksesta. Se olisi ollut hätätilanteessa reilua, vaikka olisi maksanut muutaman kymmenen tuhatta euroa.

Valtuuston kokoonpano on vaihtunut sen jälkeen, kun olen tästä asiasta viimeksi täällä puhunut, joten luen uudestaan katkelman alueen asukkaalta pari vuotta sitten saamastani kirjeestä.

”Olemme joutuneet sulkemaan kaikki vesihanamme, suihkumme ja tiskikoneemme, sillä vettä ei saa käyttää juomiseen, ruoanlaittoon, tiskaukseen tai edes peseytymiseen. Joka päivä joudumme kantamaan kaiken käyttämämme veden kanistereilla vesipisteeltä noin kilometrin päästä. Suihkussa käymme ystäviemme luona tai uimahallissa…

Kotimme, joka on edesmenneiden isovanhempieni rakentama, on meille rakas paikka asua jo neljännessä sukupolvessa. Asuminen nyt lähes vuoden ajan ilman juokseva vettä on kuitenkin osoittautunut liian hankalaksi.

Pohjavesi kiinteistöllämme on saastunut, joten kaivon tyhjentäminen ja huoltaminen ei ole auttanut ongelmaan. Kaivo saastuu aina uudelleen. Meillä ei ole mahdollisuutta muuttaa pois alueelta, sillä asuntolainamme on kiinni tässä talossa.

Hartaasti toivomme ja pyydämme, että kaupunki auttaisi meitä asukkaitaan saamaan jälleen puhdasta vettä.”

Valtuusto päätti: Mustanpurontien asukkaat eivät vieläkään saa puhdasta vettä (Valtuusto 19.3.2018)
Tagged on:                                 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *