Olin tänään Tillinmäen asukkaiden kutsumana tutustumassa paikkaan, johon Rudus hakee ympäristölupaa kivenmurskaamotoiminnalle. Hanke on saanut runsaasti vastustusta ja siitä on kirjoitettu kesän aikana muun muassa Helsingin Sanomissa. Tapaamisen yhteydessä sainkin vastaanottaa ympäristöluvasta päättävän lautakunnan puheenjohtajana lähes 2000 nimen hanketta vastustavan adressin.
Rudus sai viime toukokuussa Rakennusvalvontakeskukselta toimenpideluvan, jonka turvin se voi harjoittaa tontin pohjoisreunalla kiviainestuotteiden väliaikaista varastointia. Ympäristökeskus lausui silloin, että mikäli läjitysmateriaali on peruskallion louhetta, ei ympäristöselvityksiä tarvita. Tonttihan on kaavoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi eikä tien vieressä kulkevan liito-oravareitin lisäksi sisältänyt erityisiä luontoarvoja.
Kaikki tämä tapahtui nopeasti ja asukkaat ovat kesän aikana saaneet katsoa, kun paikalla ollut metsä aluksi kaadettiin ja sitten tilalle tulivat läjityskasat. Eivätkä kasat ole mitään louhetta vaan pölyävää soraa ja maamassoja. Viime viikkoina Rudus on aloittanut tontilla myös kiviaineksen myynnin. Toiminta on siis paljon oletettua runsaampaa ja aiheuttaa lupahakemuksessa ilmoitettua enemmän massan kuljettamista ja kippausta. Rakennusvalvonta- ja ympäristökeskusten olisi nyt yhdessä arvioitava uudestaan, että onko toiminta sille myönnetyn luvan mukaista ja vaatisiko se kuitenkin ympäristölupaa.
Heinäkuussa asukkaat saivat koteihinsa kuulemiskirjeet. Tontin eteläosaan Rudus suunnittelee vielä kivenmurskaamoa. Vähän yli kuukaudessa asukkaat laativat satoja ja satoja sivuja muistutuksia. Osa heistä palkkasi avukseen lakitoimiston. Nyt muistutukset on jätetty ympäristökeskukselle.
Vaikka ympäristöluvan antaa ympäristölautakunta, on asia mitä suuremmassa määrin kaavoituksellinen. Kaavoituksen asia on varmistaa, että kaupunki on suunniteltu siten, että sen osa toimivat hyvin yhteen. Kaavoituksella on ratkaistava, ettei asuinalueen vieressä voi kaavan mukaan harjoittaa ympäristölle haitallista toimintaa. Koska Kiviruukin teollisuusalueen asemakaava on 70-luvulta, on se varsin suurpiirteinen verrattuna uudempaan yleiskaavaan ja nyt onkin sitten kaupunkisuunnittelupäällikön tehtävänä viime kädessä ratkaista onko toiminta asemakaavan mukaista vai ei.
Teollisuusalueiden kaavoituksen kanssa kaupungin tulisi olla aina erityisen tarkkana, ettei tule luoneeksi turhaa vastakkainasettelua kaupunkilaisten ja eri toimijoiden välillä. Jo nyt Espoossa on alueita, kuten Kulmakorpi (Ämmässuon kaatopaikan sekä Ruduksen kivenlouhimon vuoksi) sekä Lahnus (Ampumaradan vuoksi), joissa asukkaat ja paikalliset toimijat puivat riitoja oikeudessa vuosikausia. Tämä ei voi olla kenellekään hyväksi.
Jottei vastaaviin riitoihin jouduttaisi, tulisi kaupungin laatia suunnitelma paikoista, joihin väliaikaista murskaamotoimintaa voi osoittaa. Juuri hyväksytyn ilmasto-ohjelman yhtenä toimenpiteenä hyväksyttiin seuraava toimenpide: ”Kiviaineshuollosta aiheutuvat CO2- päästöt minimoidaan
massojenhallintasuunnittelulla. Uusissa aluekehityshankkeissa ja muissa suurissa massahuoltoa vaativissa kohteissa laaditaan massojenhallintasuunnitelma sekä seurataan niiden avulla saatavia CO2- ja kustannushyötyjä.” Tällainen suunnitelma tulee todella tarpeeseen. Kaupungin pitää pystyä ennakoimaan hankkeet, joista tulee erityisen paljon louhetta tai ylijäämämaata ja osoittamaan niiden käsittelylle jo suunnitteluvaiheessa sijainnit.
Mielestäni suunnitelmaan pitää ehdottomasti lisätä keinoja massojen parempaan hyötykäyttöön, jotta loppuläjitettävän massan määrä olisi mahdollisimman pieni. Helsinki hyväksyi muutama vuosi sitten kaivuumaiden kehittämisohjelman, jossa esitetään toimenpiteitä kaivumaiden määrän vähentämiseksi eri suunnitteluvaiheissa aina kaavoituksesta rakennussuunnitteluun. Tavoitteena suunnitelmassa on myös ylijäämämaiden vastaanottopaikkojen määrittäminen sekä kaivuumaiden hyödyntäminen. Tuolloin Helsingissä päätettiin nimetä erillinen massakoordinaattori. Sellaiselle olisi ehdottomasti tarvetta myös Espoossa. Ohjelman toimenpiteitä toteuttamalla Helsinki laski tuolloin saavansa merkittäviä säästöjä aikaan.
Helsingin ohjelmassa esitetään HSY:lle vahvempaa roolia materiaalitehokkuuden parantamisessa myös maamassojen osalta. Espoon tulisi tukea tätä tavoitetta. Silloin Espoossakaan ei tarvitsisi raivata jatkuvasti lisää tilaa maanläjitysalueille.
Samalla, kun toivon kaupungilta jämäkämpää otetta maamassojen käsittelyn koordinointiin, toivoisin myös massoilla bisnestä tekeviltä yrityksiltä ymmärrystä ja vastaantuloa. Ei voinut olla kenellekään yllätys, etteivät asukkaat innostuneet kivenmurskaamosta asuinalueen kupeessa. Sen sijaan, että lähetti keskellä parhainta kesäloma-aikaa asukkaille kuulemiskirjeet, olisiko Rudus voinut ottaa vaikka aluksi yhteyttä kaupunkiin ja kysellä toiminnalle soveltuvia tontteja? Uskon, että toimijoiden, asukkaiden ja kaupungin välisellä yhteistyöllä asiat sujuvat jatkossa vähän nätimmin.
Ympäristölautakunta saa selvityksen hankkeesta syyskuun kokouksessaan 15.9.2016 ja sen oli tarkoitus käsitellä lupahakemus lokakuun kokouksessaan (6.10.2016), mutta muistutusten mittavan määrän vuoksi käsittely saattaa venyä marraskuun kokoukseen (10.11.2016). Kaupunkisuunnittelupäällikkö antaa kaavanmukaisuudesta lausunnon elokuun lopussa.
Hei,
Vaikka ymmärrän että CO2 on kiinnostava tekijä vihreille puolueena, tässä nimenomaisessa tapauksessa hiilidioksidipäästöt ovat kaikkien kannalta aivan marginaalinen tekijä. Se mikä kiinnostaa eniten, on tietenkin kustannukset (joista osa toki tulee polttoaineesta).
Kustannusten minimoiminen ei kuitenkaan saa tapahtua asukkaiden kustannuksella. Kivenlahden teollisuusalueelle on paljon parempaa käyttöä kuin murskausalue tai sepelivarasto.
Ne paljon puhutut CO2-päästötkin vähenisivät, jos ihmisten ei tarvitsisi pendelöidä kauas töihin, vaan työpaikka voisi olla vaikkapa juuri tuolla Ruduksen vuokratontilla rakennetussa toimistorakennuksessa. Alueen tehokkuus on niin iso, että alueelle voitaisiin rakentaa 40.000 m² pienteollisuutta. Useimmat meistä, joilla on työ IT-alalla, voisivat hyödyntää toimistohotellia. Etätyö mahdollistuisi, kun hyvillä tietoliikenneyhteyksillä ja etäneuvotteluvälineillä luotaisiin virtuaalisia työn tekopaikkoja, jossa työtä voidaan tehdä ilman fyysistä läsnäoloa keskustoimistolla.
Näin säästettäisiin ihmisten aikaa ja tarvetta liikkua. Liikennettä ei voi vähentää vaikeuttamalla liikkumista kaupungissa – se johtaa vain asuntojen hintojen nousuun keskusta-alueilla. Liikennettä voi vähentää rakentamalla kaupunki niin, että asuminen on mahdollista lähellä työpaikkaa.
Tällä hetkellä kuitenkin koko ala on jäässä. Toimistotiloja ei edes rakenneta, koska keskusta-alueillakin on ylikapasiteettia. Tyhjät toimistot Helsingissä estävät tillinmäkeläisiä saamasta lähityöpaikkoja.