Kaupungin rakennuttamisosaamista parannettava (valtuuston kokous 14.11.2016)

Kaupungin rakennuttamat koulu- ja päiväkotihankkeet tuntuvat kerta toisensa jälkeen paisuvan kustannuksiltaan ja rakennusaikataulut venyvät. Ongelma on suuri, kun rahaa ei ole ja toisaalta oppilasmäärät kasvavat jatkuvasti. Seuraavan kymmenen vuoden aikana tulisi rakentaa jopa 13 uutta koulua. Lisäksi liian monissa kouluissa on todettu sisäilmaongelmia, mikä aiheuttaa kalliita väistöjä ja korjausvelka tuntuu vaan kasvavan. Tämän lisäksi tulevat vielä päiväkodit, joissa niissäkin on tila loppumassa kesken ja joissa niissäkin tulee kaupungin huolehtia turvallisesta sisäilmasta.

Kokoomuksen valtuutettu Mikko Peltokorpi oli tehnyt valtuustoaloitteen koulujen ja päiväkotien hankitaperiaatteiden uudistamisesta, jotta hankkeet pysyisivät aikataulussa eivätkä kustannukset karkaisi. Hän ehdotti ratkaisuksi KVR-urakkamuotoa. Itselläni on työni kautta kokemuksia kyseisestä urakkamuodosta ja sen haasteista, joten halusin tuoda esille huoleni siitä, että kustannusten nousun pelossa aletaankin tinkiä rakentamisen laadusta. Hyvä, että erilaisia tapoja rakentaa kokeillaan, jotta parhaat urakkamuodot löydetään, mutta uudet tavat vaativat onnistuakseen riittävää osaamista.

Kaupungin rakennuttamisosaamiseen tulee kiinnittää jatkossa erityistä huomiota ja tarvittaessa resurssoida siihen lisää voimavaroja. Kouluhankkeet eivät nimittäin ole aivan pian loppumassa Espoosta.

Pidin alla olevan puheen aiheesta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Ymmärrän valtuutettu Peltokorven aloitteen allekirjoittajien huolen kaupungin hankkeiden kustannusten kasvusta ja aikataulujen venymisestä. Olen samaa mieltä siitä, että kaupungin tilaajana pitää pyrkiä siihen, että tarveselvitykset ja hankesuunnittelu tehdään mahdollisimman tarkasti, jotta yllätyksiä toteutuksen aikana ei tule.

En kuitenkaan itse ole yhtä toiveikas sen suhteen, että kokonaisvastuurakentaminen urakkamuotona vastaisi ongelmaan. Päinvastoin, se voisi luoda uusia. Kun KVR-urakoissa kattohinta on lyöty lukkoon, on urakoitsijan etu pyrkiä alittamaan se mahdollisimman reilusti. Kustannuksen alitukseen pyritään järjestäin etsimällä porsaanreikiä sopimusmateriaaleista ja valitsemalla halvimmat mahdolliset materiaalit ja tuotteet. Mikäli laatua ei olla ymmärretty tarpeeksi selvästi kirjata sopimusasiakirjoihin, tulee laatu kärsimään. KVR-urakoiminen onkin järkevämpää, mikäli toteuttajalla on pidempiaikainen vastuu valmistuvasta rakennuksesta.

Tilaajan on siis jo urakoitsijaa valittaessa tiedettävä todella tarkkaan mitä ollaan tekemässä. Näinhän toki pitäisi aina olla, mutta käytännössä on hankala määritellä aivan kaikkea ennen, kun suunnittelu on päässyt tarpeeksi pitkälle. Kaupungilla tilaajana tulee siis olla palkattu oma arkkitehtisuunnittelija jo tilausmateriaalien laatimista varten. Rakennustapaselostusten on oltava pilkuntarkkoja: mikäli siellä ei lue mitä lattiamateriaalia tullaan käyttämään, esittää urakoitsija halvimman ja todennäköisesti huonoimman materiaalin käyttöä ja muu tulee lisälaskulle.

Ilman erittäin valmiita suunnitelmia ennen urakoitsijan valintaa myös käyttäjäorganisaation voi olla vaikea hahmottaa kaikkia tarpeitaan. Se taas johtaa muutoksiin, jotka laskutetaan kaikki lisälaskulla. On nimittäin helppoa laatia lista tarvittavista tiloista ja niihin käytettävistä neliöistä, mutta vaikea ilman suunnitelmia hahmottaa mahtuvatko tilat juuri kyseiselle tontille, paljonko käytävät vievät alaa poistumisreitteineen, tarvitaanko sisäänkäynnin yhteyteen portaita tai luiskia ja niin edelleen. Muutoksia tulee suunnittelun aikana väkisinkin.

KVR-urakoinnissa pääsuunnittelija-arkkitehti on suoraan urakoitsijan palkkalistoilla. Hän ei siis toimi suunnittelussaan tilaajan, eli kaupungin edustajana vaan urakoitsijan. KVR-urakkamuotoon kuuluu myös se, että suunnittelua tehdään samanaikaisesti toteutuksen kanssa. Siinäkin on ongelmansa. Kaikki muutokset aiheuttavat suurempia kustannuksia, kun työmaalla ollaan jo pitemmällä. Pahimmassa tapauksessa jo rakennettua joudutaan purkamaan. Rakennusaikataulun kiristäminen huolellisesta suunnittelusta tinkimällä on kaikin puolin hölmöläisen hommaa eikä todellakaan paranna lopputuloksen laatua.

KVR-urakkamuotona vaatii siis kaupungilta tilaajana huomattavan pätevää rakennuttajaosaamista ja mahdollisuutta paneutua urakan valvontaan aivan työn alusta alkaen tai muuten kustannukset vaan kasvavat lisälaskujen myötä ja laatu kärsii. Osaamista ja riittävää resurssointia rakennuttamiseen tosin kaipaan kaupungille huolimatta valituista urakkamuodoista. Espoosta ollaan lakkautettu muun muassa kaupunginarkkitehdin virka. Rakennuttamista voivat toki ohjata muutkin, mutta se, että kaupungilla olisi omaa suunnitteluosaamista myös rakennussuunnittelusta ei todellakaan olisi pahitteeksi etenkin, mikäli halutaan kokeilla KVR-urakointia.

Olen jättänyt  aiheesta valtuustotoivomuksen:

Mikäli KVR-urakkamuotoa kokeillaan jossain kaupungin rakennuskohteessa, tulee hankkeen suunnitteluun ja valvomiseen ohjata riittävä osaaminen kaupungin sisällä ja kokeilusta tulee laatia raportti urakkamuodon haasteista ja vahvuuksista tulevaa oppia varten.