Koronapandemian hoito on lykännyt monia terveyskeskuskäyntejä ja kasvattanut jonoja aina suunterveydenhuollosta mielenterveyspalveluihin. Todellista hoitovelan määrää on vaikea arvioida, sillä käyttämättä jäänyt hoitokerta ei välttämättä tule koskaan käytetyksi tai saattaa johtaa raskaampien erikoissairaanhoidon palvelujen tarpeeseen myöhemmin tai näkyä jollain aivan toisella
4. Työhyvinvointi
Sosiaali- ja hoiva-alan henkilöstön riittävyydestä on oltu huolissaan jo vuosia. Koronapandemian vuoksi tilanne on monilla työpaikoilla akuutti, mutta myöskään pitkällä tähtäimellä väestön vanhenemisen myötä työvoimapula ei ole helpottumaan päin. Mahdottomaksi riittävien käsiparien saaminen hoivatyöhön käy, mikäli samaan aikaan koulutetut, työssään
3. Kuljetuspalvelut
Lain mukaan kunnan on tarjottava kuljetuspalvelua niille vammaisille ja iäkkäille, jotka eivät pysty liikkumaan julkisilla kulkuneuvoilla. Heille toimivat kuljetuspalvelut ovat elintärkeitä sujuvan arjen pyörittämiseksi. Espoossa otettiin käyttöön vuoden alusta paljon huolia herättänyt Kulkukeskus -malli. Aiemman Lähitaksin sijaan kuljetuksia alkoi välittää
2. Ruoka-apu
Ruoka-avun tarjoaminen ei ole ollut kunnille lakisääteisesti pakollista vaan sitä on tehty eri vapaaehtoisjärjestöjen ja seurakuntien toimesta. Kaikissa Suomen kunnissa ei ole ruoka-aputoimintaa lainkaan. Niissä, joissa on, kunnat ovat toimineet yhteistyökumppaneina ja antaneet avustusta toiminnalle. Nyt sosiaali- ja terveyspuolen järjestöjen
1. Oppilashuolto
Oppilashuollolla tarkoitetaan koululaisen tai opiskelijan sekä koko kouluyhteisön niin psyykkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin edistämistä. Sitä toteuttavat kouluissa mm. kouluterkkarit, kuraattorit, koululääkärit, psykologit, opettajat ja rehtoritkin yhteistyössä nuorisotyön kanssa. Sote-uudistuksen myötä kuntien sote-toimen vastuulla olleet oppilashuollon palvelut siirtyvät hyvinvointialueiden päätösvallan alle,