Eilen 10.12. vietettiin ihmisoikeuksien päivää. Ihmisoikeuksien merkityksen ymmärtää todella vasta sitten, kun näkee uutisraportteja maista, joissa niitä ei kunnioiteta. Ei tarvitse mennä kuin naapurimaahamme Venäjälle, jossa lähestulkoon jokaista YK:n ihmisoikeuksien julistuksen pykälää loukataan.
On tärkeää, että yhteiset pelisäännöt toisten ihmisten kohtelusta on kirjattu ylös. Siten on aina jokin, mitä vasten arvioida epäreiluiksi tai kohtuuttomiksi koettuja tilanteita, lakeja ja käytäntöjä.
Ihmisoikeuksien julistukseen liittyy myös velvollisuuksia, jotka koskevat paitsi valtioita myös yksilöitä. Kaikkien tulee pyrkiä kohti julistuksen tavoitteita siitä, että syrjintää ja erottelua ei tapahdu rodun, värin, sukupuolen, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, omaisuuden, syntyperän tai muun tekijän vuoksi. Julistuksen mukaan jokaisella on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Olemme kaikki syntyneet vapaina ja tasa-arvoisina yksilöinä.
Vaikka Suomessa moni asia on jo hyvin, tulee meidän olla täälläkin valppaina tunnistamaan ihmisoikeusloukkauksia ja puuttumaan niihin. Itselläni nousi mieleen muutama kysymys:
Tutkitaanko toisen ihmisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavat rikokset riittävän hyvin ja annetaanko niistä todella riittävät rangaistukset?
Onko varmasti tunnistettu ihmiskaupan eri muodot ja tehty riittävästi sen kitkemiseksi?
Mitkä ovat ne kohdat, joissa sukupuolten ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoinen kohtelu ei toteudukaan? Onko toimittu riittävästi tasa-arvon eteen?
Onko varmasti tehty kaikki, jotta kenenkään ei tarvitsisi kohdata väkivaltaa tai häirintää koulussa, työpaikalla, kadulla tai kotona?
Entä näemmekö ne yhteiskunnan laitamille ajautuneet tai siellä toimivat ihmiset aidosti kanssamme samanarvoisina? Myös paperittomille, seksityöntekijöille, vangeille, huumeiden käyttäjille ja turvapaikanhakijoille kuuluvat samat YK:n määrittelemät ihmisoikeudet.
Kirjoitus ilmestyi osana vuoden 2022 joulukalenteriani, jossa pureuduin ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin, joista mielestäni oli syytä puhua ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja.