Suomessa on yli 1,2 miljoonaa yksinasujaa. Joukko on yhä kasvava ja yksinasujiin kuuluu ihmisiä kaikista ikä- ja tuloluokista. On vastentahtoisesti yksin asuvia, mutta myös elämäänsä täysin tyytyväisiä ihmisiä, joille oma koti tuo vapautta ja rauhaa.
Siihen nähden, miten suuresta joukosta on kyse, yksin asuvien asiat ovat aika harvoin esillä poliittisissa puheissa. Syyskuussa hallitus päätti budjettiriihessään helpotuksista energian hinnan noustua. Yksin asuvat jäivät kaikkien helpotusten ulkopuolelle. Lapsiperheitä tuettiin ylimääräisellä lapsilisällä ja erinäisillä huoltajakorotuksilla. Sähkölaskuun voi saada verovähennystä, mutta vain, mikäli se yli 500 euroa kuussa. Yksin asuvat elävät usein pienemmissä asunnoissa eikä lasku yllä välttämättä sille tasolle, että verovähennystä nyt saisi. Yhtäkkinen sähkölaskun kasvu vaikkapa neljäänsataan euroon kuussa voi silti horjuttaa yksin elävän taloutta.
Hallituksen helpotukset kotitalouksille tulivat tarpeeseen. En siis halua moittia tehtyjä helpotuksia. Haluan vaan lähinnä nostaa esille sen, kuinka usein juuri yksin asuvien ryhmä jää päätösten ulkopuolelle tyystin.
Kotitalousvähennys on yksin asujilla puolet pariskuntia pienempi, yöpyminen hotelleissa kalliimpaa, auton kulut joutuu maksamaan yksin ja jääkaapinkin täyttäminen on kalliimpaa.
Yksinasujiin suhtaudutaan usein vähän alaspäin katsoen. Aivan kuin yksin asuminen olisi vain harmillinen välivaihe ihmisen elämässä matkalla kohti parisuhdetta ja “oikeaa perhettä”. Myös pienistä asunnoista käytävä keskustelu on paikoin julmaa. Olen ollut useammassa asukastilaisuudessa, jossa alueen nykyiset asukkaat kertovat haluavansa naapuriin vain perheasuntoja. Tai eivät ainakaan “niitä pieniä vuokra-asuntoja”. Asun itse yksin ja olenkin kokenut tarpeelliseksi tuoda tilaisuuksissa esiin sen, ettemme me yksinasujat nyt niin vaarallisia ole. Me voimme olla vaikka tällaisia kaupunginhallituksen varapuheenjohtajia.
Kirjoitus ilmestyi osana vuoden 2022 joulukalenteriani, jossa pureuduin ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin, joista mielestäni oli syytä puhua ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja.