Kirjoitin edellisessä luukussa korkeakoulutuksesta ja tutkimuksesta Suomen menestystekijöinä. Kuitenkin, molemmat voidaan unohtaa, mikäli peruskoulu ei toimi. Peruskoulu on nimittäin se, mikä antaa valmiudet jatko-opinnoille. Laadukas opetus, sen tahdissa pysyminen ja, sekä opettajien että oppilaiden, jaksaminen, ovat ratkaisevia tekijöitä tulevaisuutemme kannalta.
Suomen peruskoulu on ollut esimerkkinä maailmalla, mutta nyt viime vuosina tilanne on kääntynyt huolestuttavaan suuntaan. Pisa-tulokset ovat laskeneet voimakkaasti, opettajilta kuuluu viestiä työpäivien kaoottisuudesta ja nuoret voivat entistä huonommin. Uusien koulujen avoimet opetustilat, alati uudistuvat opetussuunnitelmat, liian niukoin resurssein toteutettu inkluusio ja kännykkäriippuvuus ovat vain osa esillä olleista syistä. Myös koronapandemia jätti jälkensä eikä kaikkea oppimisvajetta ole saatu kurottua umpeen. Toki kouluissa yhä myös innostutaan ja onnistutaan, ystävystytään, saadaan ja annetaan tukea.
Sote-uudistuksen myötä kunnilta siirtyy pois merkittävä osuus verotuloista. Jäljelle jäävillä rahoilla kuntien tulee järjestää jatkossakin varhaiskasvatus- ja opetus.
On tärkeää, että seuraavalla hallituskaudella uudistetaan valtio-osuusjärjestelmää siten, että varmistetaan kasvavien ja lapsivaltaisten kaupunkien ja kuntien riittävä rahoitus, jotta peruskoulut eivät päädy säästökohteiksi.
Valtio-osuuksissa tulee huomioida myös Uudenmaan aivan merkittävästi muuta maata korkeammat kiinteistökustannukset.
Asuinalueiden väliset erot näkyvät huolestuttavalla tavalla myös koulujen oppimistuloksissa. Tällä hallituskaudella koulujen välisiä eroja on saatu kavennettua tasa-arvorahoituksella, joka nyt kirjattiin myös lakiin. Tasa-arvorahaa voivat saada sellaisten alueiden koulut, joilla on enemmän sosioekonomisia haasteita kuten väestön matala koulutustaso, työttömyyttä tai paljon vieraskielisiä asukkaita. Tasa-arvorahalla on voitu palkata lisää avustajia ja erityisopettajia sekä pienentää ryhmäkokoja. Kun rahaa on rajoitetusti, on tärkeää pystyä kohdentamaan se sinne, missä tukea tarvitaan eniten.
Riittävä tasa-arvorahoituksen taso pitää varmistaa tulevallakin hallituskaudella.
Kirjoitus ilmestyi osana vuoden 2022 joulukalenteriani, jossa pureuduin ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin, joista mielestäni oli syytä puhua ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja.