Rakennettu ympäristömme tuottaa 35% Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Valtaosa (76%) siitä johtuu olemassa olevan rakennuskannan käytön aikaisesta energiankulutuksesta. On siis tärkeää, että tulevaisuudessa panostamme nimenomaan rakennusten energiatehokkuutta lisääviin remontteihin.
Myös uudisrakentamisella on päästövaikutuksensa, joten purkaminen vain uuden rakentamisen helppouden vuoksi tulisi jatkossa välttää. On surullista, miten nykyään jopa parinkymmenen vuoden ikäisiä rakennuksia puretaan. Uudiskohteiden investointeihin saadaan kyllä lainoja, mutta samalla olisi syytä varmistaa, että rakennuttaja tai tuleva omistaja pystyy myös ylläpitämään kiinteistöä sekä varautumaan taloudellisesti rakennusosien vaihtamiseen ja peruskorjauksiin rakennuksen elinkaaren aikana.
Mitä tiiviimmäksi kaupunkia rakennetaan, sitä useammin autopaikat kaavoitetaan pihakansien alle. Kirjoitimme Vihreän kollegani Kirsi Louhelaisen kanssa jo vuosia sitten siitä, millainen taloudellinen riski kyseinen rakenne taloyhtiöille on. Miten taloyhtiöt pärjäävät jatkossa hissi- ja julkisivuremppojen lisäksi vielä kansipiharempoista, joissa koko pihan istutus kansirakenteineen revitään auki? Rakentamisessa tulisikin jo suunnitteluvaiheessa huomioida nykyistä paremmin korjattavuus koko elinkaaren aikana. Ja kyllä, sen elinkaaren pitäisi olla vähintään sata vuotta, jos ei enemmän.
Korjausrakentaminen on hankalaa ja ennalta-arvaamatonta. Silti siitä tulisi tehdä taloudellisesti se järkevin vaihtoehto ja purkamisesta ja uudisrakentamisesta kalliimpi. Korjausrakentaminen vaatii osaamisen kehittämistä, rakennustuotteiden uusiokäytön pelisääntöjen selkiyttämistä, rakennustuotepankkeja, joustoa tietyissä rakennusmääräyksissä sekä asenteen muutosta.
Vanhassa rakennuskannassa on sellaista arvoa, jota uudella ei voi saavuttaa. Siinä näkyy aika ja elämä sekä kaupunkien historia.
Kirjoitus ilmestyi osana vuoden 2022 joulukalenteriani, jossa pureuduin ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin, joista mielestäni oli syytä puhua ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja.