Olin kutsunut tämänpäiväisen ympäristölautakunnan kokouksen aluksi paikalle Lahnus-Takkulaseudun omakotiyhdistyksen ja Espoon Ampumaratayhdistyksen edustajat kertomaan näkemyksensä ja huolensa koskien kiistaa ampumaradan tuottamasta melusta alueelle. Kiista on jatkunut vuosia ja nyt viimeisenä keinonaan omakotiyhdistys on vaatinut ampumaradan toiminnan lakkauttamista hallintopakkomenettelyllä. Siitä meidän tuli nyt antaa lausunto ELY-keskukselle. Heidän teettämiensä melumittausten mukaan ympäristöluvan meluarvot ylittyvät ja asukkaat kokevat, että melu aiheuttaa heille kohtuutonta haittaa.
Uudenmaan ELY –keskus on muistuttanut ratayhdistystä ympäristöluvan noudattamisesta ja pyytänyt selvitystä asukkaiden teettämän melumittauksen tulosten johdosta. Ratayhdistys on antanut selvityksensä siitä, miten tulevat parantamaan melusuojauksia. Näiden toimenpiteiden jälkeen yhdistyksen on tehtävä uusi melumittaus kesällä 2015.
Ampumaradan teettämissä mittauksissa meluarvot ovat järjestäen lähes 30dB alemmat kuin omakotiyhdistyksen mittauksissa, joten osapuolten luottamus toisiinsa melumittausten tekijänä on horjunut.
Kaupungilla on kyllä peiliin katsominen siinä, että tällainen kiistatilanne on ylipäänsä päässyt koskaan muodostumaan. Aivan ampumaradan viereen on muutama vuosi sitten myönnetty rakennuslupa kuulematta ampumaratayhdistystä ja nyt yhdistys haluaa rakennusluvan jälkikäteen kumottavaksi, kun nyt jo rakennetun uuden asunnon pihalla meluarvoja on vaikea saada kohtuullisiksi. Toisaalta se, että ampumarata ja asutus ylipäänsä ovat niin lähellä toisiaan on suoranainen kaupunkisuunnittelullinen virhe.
Tärkeintä olisi nyt löytää kompromissiratkaisuja, joilla saisimme tilanteen rauhoitettua siten, ettei molemmilta tahoilta ja myös viranomaisilta kuluisi enää enempää aikaa ja rahaa asian selvittämiseen.
Koimme lautakunnassa ongelmalliseksi, että melumittauksia on tehnyt usea taho ja etteivät osapuolet oikein voi luottaa toistensa valitsemiin konsultteihin ja mittaustuloksiin. Espoon kaupunki ei voi alkaa teettää melumittauksia itse, sillä ampumamelumittauksien tekoon ei kaupungilla ole osaamista eikä rahaakaan. Mikäli kaupunki teettäisi tässä tapauksessa mittauksia lupahakijan puolesta, joutuisi se tekemään niin muissakin hankkeissa. Sen sijaan ympäristökeskus voi tarjota asiantuntijaosaamistaan. Lautakunnan jäsenet haluavat, että melumittaukset ovat sellaiset, että kaikki voivat niiden tulokset allekirjoittaa.
Lisäsimme siis lausuntoomme seuraavan kohdan esittelijän lisäyksenä:
”Ympäristölautakunta katsoo, että konsultin valinta tehtäisiin yhteistyössä ampumaratayhdistyksen ja omakotiyhdistyksen kesken ja ympäristökeskus voi antaa asiantuntija-apua konsultin valinnassa.”
Toivomme, että seuraava melumittaus voitaisiin siis toteuttaa siten, että ympäristökeskuksen asiantuntija on mukana avustamassa konsultin valinnassa ja molemmat osapuolet voisivat olla yhdessä laatimassa suunnitelmaa mittauksen toteuttamisesta ja myös valvomassa sitä käytännössä. Tämä vaatii nyt molemmilta osapuolilta aitoa halua etsiä ratkaisuja.
Tällä hetkellä kaupunkisuunnittelukeskus on laatimassa Pohjois- ja Keski-Espoon yleiskaavaa. Jotta tällä kertaa varmasti kaikilla kaupungin toimijoilla on tarvittava tieto ampumaradan tuottamasta melusta ja siitä, miten hankalaan tilanteeseen radan sijainti lähellä asutusta on johtanut, päätimme lisäksi lähettää lausunnon tiedoksi kaupunkisuunnittelulautakunnalle.
Vaikka tapaus on haastava ja osapuolten välit ovat pahasti tulehtuneet, yhdessä asiassa he olivat yksimielisiä: molemmat kiittelivät lautakuntaa siitä, että heidät kutsuttiin kertomaan näkemyksensä asiaan. Sitä eivät kaupungin edustajat kuulemma näinä vuosina olleet kertaakaan vielä tehneet. Toivotaan, että kuuntelemalla ja avoimesti keskustelemalla asia saadaan viimein ratkaistua kaikkia tyydyttävällä tavalla.