Suurin osa suomalaisista nuorista voi hyvin. Se on tärkeä sanoa tähän alkuun.
Yhä useampi nuori, etenkin tyttö, kuitenkin kokee ahdistusta ja masennusta, ja siitä on syytä puhua.
Eikä ilmiö koske vain nuoria, vaan myös nuoria aikuisia, joilla mielenterveysperusteiset poissaolot työelämästä ovat lisääntyneet. Jopa 25 000 alle 35-vuotiasta on työkyvyttömyyseläkkeellä, suurimpana syynä mielenterveyden häiriöt.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Mieli ry on laatinut nuorten hyvinvointiohjelman, jossa on listattu koko yhteiskunnan läpäisevä toimenpidepaketti nuorten tukemiseen. On hyvä huomata, että vaikka mielenterveyspalveluiden saatavuutta pitääkin lisätä, ei mikään määrä terapiaa riitä, mikäli yhteiskunta ei muutu.
Nuorilta odotetaan paljon. Koulumaailmassa päätöksiä opiskelualan valinnasta on sysätty entistä varhaisempaan vaiheeseen ja itseohjautuvuutta edellytetään jo alakoulussa. Hyvinvointiohjelmassa peräänkuulutetaankin nuorille kasvurauhaa.
Kaikki eivät halua ammattiurheilijoiksi tai konserttiviulisteiksi. Olisi tärkeää, että nuoret voisivat harrastaa myös ihan vaan, koska se on kivaa.
Itse olen onnekas, kun sain opiskella aikana, jolloin opinto-oikeutta ei ollut rajattu. En ehkä ollut kaikkein tehokkain opiskelija, mutta sain Teekkarispeksin kautta elämäni tärkeimpiä ystäviä. Onko nykyään opiskelijoilla aikaa ja mahdollisuutta osallistua yhdistysten toimintaan, tutustua toisiinsa, testata eri koulutuspolkuja ja etsiä paikkaansa? Se on vähintään yhtä tärkeää, kuin se tutkintotodistus.
Enkä voi olla mainitsematta nettikiusaamista ja häirintää. Sen laajuutta ei ehkä aivan ymmärretä. Olen Tik Tokin puolella huolestuneena seurannut etenkin nuorten tyttöjen saamaa, aivan kamalan hirveää ryöpytystä. Olen itsekin saanut siitä osani ja, vaikka olen aikuinen, se on todella ahdistavaa. Voin vaan kuvitella, miten paljon nuoret joutuvat pelkäämään mokaamista ja nöyryytetyksi tulemista. Some-alustoilla tapahtuvaan häirintään on pakko puuttua.
Tämä yhteiskunta käy jotenkin ylikierroksilla.
Emme ole yli-ihmisiä. Entä, jos vaan hidastaisimme? Aivan kaikkea.
Kirjoitus ilmestyi osana vuoden 2022 joulukalenteriani, jossa pureuduin ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin, joista mielestäni oli syytä puhua ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja.