Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on erittäin monimutkainen sisältäen lukuisia poikkeuksia ja epäjatkuvuuksia. Viranomaistahoja on useita, eivätkä ne toimi yhteen.
Eri tukimuotoja yhdistävä, kaikille annettava perustulo on hyvä tavoite, jota kohti kannattaa kulkea. Siten varmistetaan, ettei kukaan putoa täysin tyhjän päälle.
Nykyisin ihmiseltä edellytetään paljon, jotta ylipäänsä saa hänelle kuuluvat etuudet ja tuet. Pitää tietää mistä tietoa etsii ja osata lukea vaikeaselkoista lakitekstiä suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi kannattaa olla tietokone, nettiyhteys, kännykkä ja pankkitunnukset.
Omatoimisuudesta saattaa seurata tukien menetys. Se, jos mikä passivoi ja estää muuttamasta mitään elämässään.
Satuin itse putoamaan viime vuonna outoon välikköön. Olin 9 kuukautta työttömänä saamatta kuitenkaan senttiäkään työttömyystukia. Vaikka oma taloudellinen tilanteeni oli siedettävä ja töitäkin oli taas tiedossa, oli kokemus musertava.
Yritin olla täydellinen työtön: tutkia asioita, täyttää lomakkeet oikein ja lisätä oikeat liitteet. Silti tuntui, että toimin jatkuvasti väärin.
Avoimen yliopiston kurssi meni ohi odottaessani tietoa sallituista opintopisteistä. Osa-aikatyötä en uskaltanut tehdä odottaessani tukipäätöksiä.
Lamaantuminen loppui vasta, kun päätin, etten enää pelaa systeemin kanssa lainkaan. Perustin toiminimen ja ryhdyin sen turvin tekemään keikkatöitä, kunnes minut taas kesäkuussa valittiin kuukausipalkkaiseksi kaupunginhallituksen varapuheenjohtajaksi.
Olin kuitenkin onnekkaassa asemassa. Minulla oli rahaa ja näkymä tilanteesta ulos. Sitä ei todellakaan kaikilla ole eikä kaikki voi päättää henkisesti ”irtautua systeemistä”.
Uskon todella, että perustulo olisi nykyjärjestelmää kannustavampi tapa varmistaa jokaisen minimitoimeentulo kaikissa erilaisissa tilanteissa. Siihen, miten se tarkalleen toteutetaan, on monia tapoja. Toki mallin pitää olla valtion talouden kannalta kestävä ja perustulon tason olla sopiva sekä elämiseen, mutta myös kannustaa tekemään töitä. Olivatpa ne työt sitten mitä tahansa.
Kirjoitus ilmestyi osana vuoden 2022 joulukalenteriani, jossa pureuduin ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin, joista mielestäni oli syytä puhua ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja.