Tämän vaalikauden alussa Eurooppaa kohtasi pahin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan. Sen jäljiltä Suomessa on yhä tuhansia turvapaikkaa hakevia ihmisiä, jotka odottavat vastaanottokeskuksissa päätöksiä tulevaisuudestaan. Sipilän hallitusta on syystäkin arvosteltu turvapaikkaa hakevien oikeuksien heikentämisestä. Tällä vaalikaudella on rajoitettu Suomen myöntämiä oleskelulupatyyppejä, kiristetty perheenyhdistämiskäytäntöjä ja heikennetty turvapaikkaa hakevien oikeusturvaa. Maahanmuuttoviraston eli Migrin toimintaa on arvosteltu rajusti ja kansalaiset ovat peräänkuuluttaneet viranomaistoiminnan läpinäkyvyyttä ja valvontaa. Luottamus päätösten oikeudenmukaisuuteen on monilla romahtanut ja suoranaisia virheitäkin on tapahtunut.
Pakolaiskriisi oli Suomelle vakava haaste. Sitä lähdettiin kuitenkin ratkaisemaan paikoin epäinhimillisin keinoin rajaamalla erityisen haavoittuvan ihmisryhmän, pakolaisten, oikeuksia ennennäkemättömällä tavalla. Turvapaikanhakijoita vaaditaan kotoutumaan, mutta miten se voi onnistua, jos ihminen joutuu elämään jatkuvassa välitilassa, erossa perheestään ja pelkona palautus takaisin kriisialueelle. Hallituksen ja sen ohjauksessa toimivan maahanmuuttoviraston toimia ovat arvostelleet niin kansalaisyhteiskunta, tutkijat, perustuslakiasiantuntijat kuin Lakimiesliittokin. Se, millä tavoin jatkamme tästä eteenpäin, on valinta.
Tällä hetkellä turvapaikkaa voi Suomesta hakea ainoastaan saapumalla fyysisesti rajan ylitse. Monet ovat joutuneet tänne päästäkseen turvautumaan ihmissalakuljettajiin, eikä kaikista heikoimmassa asemassa olevilla ole usein rahaa tai voimia edes lähteä raskaalle matkalle. Hädässä olevan ihmisen tulisi voida hakea turvapaikkaa ilman vaarallista matkaa Eurooppaan. Tähän ratkaisuksi on esitetty EU:n ulkopuolisia järjestelykeskuksia. Mikäli niillä voitaisiin helpotettaa turvapaikanhakua Euroopasta EU:n rajojen ulkopuolella, ja jos ne toteutettaisiin ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla, voisivat ne tulla kyseeseen. Nykyisissä järjestelykeskuksissa on kuitenkin ollut runsaasti ongelmia ihmisoikeuksien kannalta. Ne tulisi ehdottomasti ratkaista ennen, kun järjestelykeskuksia voidaan pitää varteenotettavana vaihtoehtona. Niillä ei tulisi myöskään korvata nykyistä turvapaikanhakujärjestelmää eikä vastuuta tulisi siirtää yksin kriisialueiden lähimaille.
Paras tapa varmistaa ihmisoikeuksia kunnioittava ja hallittu turvapaikan hakeminen olisi kiintiöpakolaisten määrän lisääminen. Maailmassa on tällä hetkellä yli 65 miljoonaa pakolaista, joista yli puolet on lapsia. Pakolaiskiintiön kautta autetaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä. Siis niitä naisia ja lapsia, joiden puutetta tulijoissa suomalaiset ovat ihmetelleet. Suomi ottaa tällä hetkellä vastaan 750 kiintiöpakolaista vuosittain. Määrä on maailman pakolaisten määrään nähden todella pieni. Lisäämällä kiintiöpakolaisten määrää voitaisiin samalla ehkäistä ihmiskauppaa ja -salakuljetusta.
Suomi tarvitsee tulevalla hallituskaudella ihmisoikeusmyönteistä ja perusteltua maahanmuuttopolitiikkaa, jossa pakolaistenkin jakamaton ihmisarvo on itsestäänselvyys.