Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut:
Espoo pyrkii olemaan edelläkävijäkaupunki. Edelläkävijyys luo uusia ideoita ja positiivisen ilmapiirin kasvuyrityksille. Ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijyys on myös sanapari, jonka, ainakin juhlapuheissa, halutaan määrittävän Espoota. Espoon päästövähennystavoite on tällä hetkellä 20% vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Sen saavuttamiseksi valtuusto hyväksyi viime kaudella tarkennetut Espoo Strategian ilmasto- ja energia toimenpiteet. Hiilidioksidipäästöt ovatkin vähentyneet vuodesta 2007 alkaen tasaisesti, kunnes toissa vuonna päästöt kääntyivät uudelleen nousuun Fortumin siirryttyä käyttämään kaukolämmön tuotannossa enenevässä määrin kivihiiltä.
Espoossa suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä johtuu rakennusten lämmityksen lisäksi sähkönkulutuksesta ja liikenteestä. Siinä missä lämmönkulutuksen päästöt kasvoivat, saatiin sähkönkulutuksen ja liikenteen päästöjä edelleen vähennettyä.
Espoo on sitoutunut myös pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaan, jonka tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 39% vuoteen 2030 mennessä.
Espoon tämän hetkinen päästötavoite, 20% vuoteen 2020 mennessä on hyvä, muttei kovin kunnianhimoinen. Edelläkävijyydestä ei voida puhua, sillä Helsinki on tänä vuonna hyväksynyt strategiassaan 30% päästövähennystavoitteen vuoteen 2020 mennessä. Samaa tavoitetta myös Suomi on kannattanut EU:n tavoitteeksi. Perusteluna on ollut se, että EU:n nykyinen 20% päästövähennystavoite, sama kuin Espoolla, ei ole riittävä niin sanotun 2 asteen lämpenemistavoitteen kanssa.
30% päästövähennystavoite on kunnianhimoinen. Se vaatii ilmasto- ja energia toimenpideohjelman avaamista uudelleen, mutta se työ kannattaa tehdä, jotta päästöt todella vähenevät vuosittain. Ilman tavoitteen ja sitä myöten myös toimenpiteiden kiristystä, pääkaupunkiseudun 39% vähennystavoitteeseen on vaikea päästä vuoteen 2030 mennessä.
Espoon on otettava nyt todella kunnianhimoinen ja vastuuntuntoinen edelläkävijyys ilmastonmuutoksen torjumisessa. Espoon on edistettävä uusiutuvien energiamuotojen kehittymistä entisestään, luotava mahdollisuuksia tuulivoiman lisäämiselle, käytävä neuvotteluja Fortumin kanssa kivihiilen polton vähentämiseksi, luotava strategia autoistumisen hillitsemiseksi ja otettava aktiivisempi rooli energian kulutuksen vähentämisestä tiedottamisessa yrityksille ja taloyhtiöille. On myös lisättävä resursseja kaupungin ilmastojohtamiseen. Tällä hetkellä Espoon ilmastonmuutoksen torjuntatyötä tekee osa-aikaisesti kaksi ihmistä. Se ei ole kovin kunnianhimoista Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa.
Esitän siis strategian valtuustotavoitteisiin seuraavaa muutosta, joka on jaettu numerolla 26:
” Kaikki hankinnat tehdään vastuullisesti kestävä kehitys huomioiden. Espoon ilmastopäästöt vähenevät 30% vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta.”
———————————————————————————-
Strategian käsittely valtuustossa:
Me Vihreät teimme etukäteiskäsittelyissä aktiivisesti muutosehdotuksia ja saimmekin pohjaesitykseen läpi useita pieniä strategiaa parantavia muutoksia. Emme kuitenkaan saaneet läpi mielestämme keskeisiä tavoitteitamme. Päädyimme siis esittämään lisäyksemme kokouksessa muutoksina. Valtuuston kokouksessa peräänkuulutettiin kuitenkin usean puolueen suulla yksimielistä strategiapaperia. Lopulta, jotta koko strategiaa ei palautettaisi uudelleen valmisteluun, pidettiin neuvottelutauko, jossa puolueiden puheenjohtajat sopivat, että kaikki muutosesitykset muutetaan toivomuksiksi, jotka hyväksytään yksimielisinä jatkoevästyksenä.
Tein työtä käskettyä ja toivomus hyväksyttiin selvällä enemmistöllä, mutta perussuomalaiset äänestivät kuitenkin toivomustani vastaan. Tuli vähän huijattu olo. Jatkossa en enää halua että Espoon valtuustossa painostetaan yksimielisyyteen silloin, kun asioista ollaan eri mieltä. On tervettä, että valtuustossa äänestetään asioista. Vain siten äänestäjät voivat tietää valtuutettujen kannat tosi tilanteissa.
Joka tapauksessa, haluan uskoa, että hyväksytty toivomukseni todella vaikuttaa jatkoevästyksenä kaupungin toiminnassa.