Betonilähiön pieni kuntavaalitentti

Uuden Mustan As Oy Betonilähiö blogia pitävä Katri Junna heitti ilmoille melkoisen tiukan kuntavaalitentin kaupunkisuunnitteluun liittyvistä aiheista. Tässä vastaukseni kysymyksiin.

 

1. Kuka olet, missä kaupungissa/kunnassa olet ehdolla?

Henna Partanen, 31-vuotias arkkitehti ja Vihreiden kunnallisvaaliehdokas Espoosta.

 

2. Oletko kiinnostunut paikasta teknisessä, kaupunkisuunnittelu-, rakennus- tai joukkoliikennelautakunnassa (tai vastaaviin asioihin keskittyneen liikelaitoksen johtokunnassa)?

Suurin syyni ehdolle lähtemiseen oli halu vaikuttaa Espoon kaupunkisuunnitteluun. Kaupunkisuunnittelulautakunta olisi siis nimenomaisesti se paikka, jonne haluaisin päästä. Jos sieltä ei paikka aukene niin voisin ajatella toimivani myös jossakin muussa yllä mainituista lautakunnista.

 

3. Mitkä ovat mielestäsi parhaat keinot tarjota kohtuuhintaista asumista?

Espooseen pitää kaavoittaa tarpeeksi asuntoja tiivistäen juna- ja metroradan asemaseutuja. Asuntojen puute nostaa asuntojen hintaa, joten keinotekoista puutetta ei pidä luoda, kun kysyntää Espoossa kuitenkin on.

On tärkeää, että rakennetaan riittävästi myös vuokrayksiöitä ja –kaksioita hyvien joukkoliikenneyhteyksien päähän. Espoossa on niin suuri pula opiskelijakukkarolle sopivista asunnoista, että asuntoja joudutaan etsimään Helsingistä asti.

Kaupungin omia vuokra-asuntoja on hyvä rakentaa jonkun verran lisää, mutta rakentamisen on oltava laadukasta eikä sitä pidä keskittää liiaksi yhteen kaupunginosaan.

 

4. Kuinka paljon ja minkälaisia tontteja kotikuntasi pitäisi kaavoittaa seuraavan neljän vuoden aikana?

Asuinrakentamista metro- ja juna-asemien lähistöillä tulisi tehostaa.

 

Keilaniemeen voidaan kaavoittaa korkeaa toimistorakentamista. Sinne, jos minne, tornirakentaminen sopii. Keilaniemi on hyvien yhteyksien päässä Helsingistä ja korkeat rakennukset tekisivät Länsiväylältä katsottuna kaupungin silhuetista entistä komeamman.

 

5. Miten kaupungin tulisi edistää energiatehokasta rakentamista?

Espoo on sitoutunut pääkaupunkiseudun yhteiseen ilmastostrategiaan, jonka tavoitteena on 39% vähennys kasvihuonekaasupäästöissä vuoteen 2030 mennessä. Espoo Strategian ilmasto- ja energiatoimenpiteet 2012-2014 selvityksessä kehutaan kuinka Tapiolan uudisrakentamisessa lämmön talteenotolla ja energiatehokkaalla rakentamisella koko alueen energiatehokkuus kasvaa. Strategian mukaan Espoo myös edistää julkisia energiatehokkaita pilottihankkeita ja tekee mahdolliseksi energiatehokkaan rakentamisen kaupungin vuokra-asuntotuotannossa.

Espoon kaupungin rakennusjärjestyksessä, joka on vuosien valmistelun jälkeen tullut voimaan tämän vuoden alusta, ei kuitenkaan  ole mainittu  rakennusten energiatehokkuutta. Ilmeisesti Espoo siis noudattaa Suomen rakennusmääräyskokoelmassa esitettyjä minimimääräyksiä.

Jos Espoo aikoo todella olla energiatehokas kaupunki ja panostaa kasvihuonekaasujen vähentämiseen, on tiukempia energiatehokkuusarvoja kirjattava joko kaavoihin tai rakennusjärjestykseen. Ilman sitovia numeroarvoja energiatehokkuus on vaarassa jäädä Espoo Strategian korulauseiksi. Kaupunki voisi myös määritellä tietyn energiatehokkuuden täyttämisen tontinluovutuksen ehdoksi. Jätkäsaaren ekokortteli tyyppisiä pilottihankkeita haluaisin nähdä Espoossakin.

Matalaenergiarakentamisen ohella tärkeää on tehostaa maankäyttöä juna- ja metroratojen varsien keskustoissa sekä panostaa uusiutuvaan energiaan niin sähköntuotannossa kuin rakennusten lämmityksessäkin.

Olemassa olevien öljy- ja sähkölämmitteisten pientalojen omistajille kaupunki voisi tarjota helposti saatavaa neuvontapalvelua lämmitysjärjestelmän vaihtamisesta ympäristöystävällisempään.  Myös ARA:n energia-avustuksia pitäisi kohdemarkkinoida näkyvämmin.

 

6. Minkä uskot olevan ensi valtuustokauden merkittävin liikenteeseen liittyvä päätös ja mikä on oma kantasi siihen?

Seuraavalla valtuustokaudella tullaan ottamaan jollain tasolla kantaa ainakin seuraaviin isoihin liikenteeseen liittyviin asioihin: Länsimetron jatkaminen Kivenlahteen/Saunalahteen asti, Raide-Jokerin rakentaminen, kaupunkiradan jatkaminen Kauklahteen asti ja Kehä I:n parantaminen Keilaniemessä.

Tärkein näistä on mielestäni Länsimetron jatkosta päättäminen. Rakennustyöt olisi hyvä pyrkiä aloittamaan heti nykyisen metrotyömaan valmistuttua. Länsimetron jatko toisi yli 50 000 asukasta ja viisi/kuusi uutta kaupunginosaa (Finnoon, Kaitaan, Soukan, Espoonlahden ja Kivenlahden sekä varikkoratkaisusta riippuen myös Saunalahden) nopean ja tehokkaan julkisen liikenteen piiriin. Metroon panostaminen on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista ja yhdistää Espoon kiinteästi pääkaupunkiseudun joukkoliikenneverkkoon.

 

Raide-Jokeria ja kaupunkiradan jatkoa kannatan myös, mutta ne eivät tuo samalla tavalla täysin uusia alueita tehokkaan julkisen liikenteen ulottuviin kuin Länsimetron jatko. Kehä 1:n länsipäätyä pitää parantaa ja kannatan Kehän kattamista Otaniemen ja Keilaniemen sekä Otaniemen ja Tapiolan välillä kaupunginosien yhdistämisen vuoksi.  Kehä 1 Länsiväylä-Karhusaarentie yleissuunnitelmassa esitetyt järeät eritasoliittymät ja toisaalta vajaavaisesti hyödynnetty kattamisesta vapautunut maa-ala eivät mielestäni kuitenkaan ihan parhaalla tavalla yhdistä kaupunginosia toisiinsa. Kehä 1:n parantaminen ei myöskään merkittävästi paranna julkisen liikenteen sujuvuutta, sillä metron myötä Kehältä Länsiväylälle suuntautuville bussilinjoille ei ole enää tarvetta. Tämän vuoksi näistä neljästä liikennehankkeesta tämä olisi minun listallani prioriteetiltaan alhaisin tai tarvitsisi mielestäni joitain muutoksia kaavailtuihin suunnitelmiin.

 

7. Mikä oli kuluneen valtuustokauden hölmöin päätös yhdyskuntarakentamiseen liittyen ja miksi?

En nyt suoralta kädeltä löytänyt missä kokouksissa on päätetty Hista-Siikajärvi-Nupurin osayleiskaavan asioista ja missä Suurpellon rakentamisesta, mutta menevät varmasti paljon pidemmälle kuin viime valtuustokauteen. Uusien, julkisen liikenteen ulkopuolisten asuinalueiden rakentaminen Espooseen on mielestäni hölmöä. Espoo on jo valmiiksi riittävän hajanainen. Kaupunkisuunnittelulla kaupunkia tulee yhdistää, ei hajottaa entisestään. Onneksi Hista-Siikajärvi-Nupuri kaava kaatui korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Se, että kaava päästetään valmistumaan näin pitkälle, vaikka se on maakuntakaavan vastainen, on suoranaista hölmöyttä.

 

8. Pakollinen populismiosuus: Mitä Espoon kaupungintalolle tulisi tehdä?

Rakentamisen trendit muuttuvat kerran kymmenessä vuodessa. Se mitä pidämme nyt rumana, voi kolmenkymmenen vuoden päästä olla arvokasta.

 

Espoon kaupungintalo edustaa oman aikansa, 1970-luvun arkkitehtuuria. Se on suunniteltu hyvin ja rakennettu kansainvälisen kilpailuehdotuksen pohjalta. Kaupunki rakentuu historiansa päälle ja minusta historiallisten kerrostumien on syytä näkyä.

Purkuun ja uudelleen rakentamiseen perustuva kulttuuri ei myöskään noudata kestävän kehityksen periaatteita. Rakennus ei ole kertakäyttötavaraa vaan osa elinympäristöämme. Samoin kuin rikkinäiset tavarat, myös rikkinäisen rakennuksen voi korjata. Espoon keskuksen ilmettä on kiitettävästi kohotettu viime vuosina. Työtä voidaan varmasti jatkaa myös nykyinen kaupungintalo säilyttäen.

 

9. Eikä unohdeta talouden realiteetteja: Vaalien alla ehdokkaiden suusta kuulee usein ”X:ään pitäisi panostaa” tai ”Y on tärkeää ja sen tulisi näkyä myös budjetissa”. Kaupungin kassa ei kuitenkaan ole pohjaton. Mistä rahat ajamillesi asioille otetaan? Mitä jää tekemättä, mistä leikataan?

Pidän joukkoliikenteen kehittämistä tärkeämpänä kuin kehäteiden tai väylien.

Ruuhkamaksuasiaa pitäisi vielä selvittää lisää. Paljonko maksujärjestelmän ylläpito kustantaa? Paljonko siis ruuhkamaksuilla saataisiin kerättyä rahaa joukkoliikenteen kehittämiseen? Jos hyötysuhde olisi hyvä ja tasapuolinen malli ruuhkamaksujen keräämiselle löydettäisiin, voitaisiin ruuhkamaksut ottaa käyttöön.

Keskustojen kehittämistä voidaan varmasti osittain rahoittaa lisäkaavoituksella.

 

10. Bonustehtävä: Mikä tärkeä kysymys jäi kysymättä? Mikä on vastauksesi siihen?

Mitä muita ideoita sinulla on kaupunkisi viihtyvyyden parantamiseksi?

Asemien ulkopuolisia vanhoja lähiökeskuksia ei saa jättää rappeutumaan. Pienillä muutoksilla niistä voidaan luoda viihtyisämpiä, vaikkei niihin kohdistuisikaan mittavaa kaavoitusta. Istutuksia voidaan lisätä, parkkipaikkojen tarvetta voidaan uudelleen arvioida ja asfaltipintoja korvata kivetyksillä.

Päätöksenteossa on tärkeää kuunnella lähiseudun asukkaiden mielipiteitä jo valmisteluvaiheessa. Se, että asukkaiden ainoa vaikuttamiskeino on jälkikäteen valittaminen, ei ole kenenkään etu.

Kaupunkilaisia voidaan innostaa myös omaehtoiseen toimintaan lähiympäristönsä parantamiseksi. Kaupunginosayhdistyksen pyöräyttäminen käyntiin, kokoustilojen antaminen lähikoululta ja ostarin parkkipaikan lainaaminen kirppispaikaksi, ei välttämättä ole mahdottoman kallista kaupungille tai tontin omistajalle, mutta voisi lisätä asukkaiden viihtyvyyttä ja siten arvostusta omaa asuinympäristöään kohtaan.