Espoon tarkastuslautakunta järjesti 19.1.2022 valtuutetuille ja muille luottamushenkilöille korruption vastaisen koulutuksen. Sain kunnian valtuuston puheenjohtajana pitää koulutuksen loppupuheenvuoron, jossa peilasin luottamushenkilöiden roolia korruption vastaisessa taistelussa.
Hyvää iltapäivää kaikille.
Kiitokset tämänpäiväisille puhujille ja tarkastuslautakunnalle tämän koulutuksen järjestämisestä sekä luottamushenkilöille terävistä kysymyksistä. Erityiskiitos kaupunginjohtajalle jämäköistä puheenvuoroista ja siitä, että työtä korruption ehkäisemiseksi on viime vuosina tehty.
Vaikka me luottamushenkilöt edustammekin eri puolueita, niin yhdessä asiassa taistelemme vahvasti samalla puolella, olemme nimittäin demokratian puolella. On koko espoolaisen päätöksenteon, Espoon valtuuston ja kaikkien lautakuntien etu, että meillä on päättäjinä asukkaiden luottamus ja mandaatti toimia.
Nyt kaikki jännitämme kuinka matalaksi aluevaalien äänestysaktiivisuus jää. Ja katukampanjoidessa ainakin itse olen taas saanut kuulla tuttuja kommentteja siitä, että ihminen ei äänestä, kun ”ette te kuitenkaan saa mitään aikaan” tai ”systeemi ei toimi.” Tällaiset kommentit viestii jonkinlaisesta kuilusta asukkaiden ja päättäjien välillä. Valtaosa meistä luottamushenkilöistä on varsin tunnollista ja fiksua väkeä. Silti yksikin vallan väärinkäytös nakertaa meidän kaikkien ja koko demokraattisen järjestelmän luotettavuutta asukkaiden silmissä.
Tänään tässä koulutuksessa on puhuttu paljon vakavasta korruption muodosta: lahjusten ottamisesta tai jopa kavaltamisesta. Kannustan kuitenkin pysymään valppaana paljon arkisemman vallankäytön vääristymän suhteen. Enkä siis tarkoita suinkaan pelkästään muiden tekemisten seuraamista vaan kannustan myös itsetarkkailuun.
On helppoa ymmärtää, että rahallisen lahjuksen ottaminen on väärin. Korruptiota on kuitenkin aina siellä, missä päätöksiä alkaa ohjata joku muu intressi, kuin omien arvojen, järjen ja saatujen lähtötietojen perusteella muodostetun parhaan lopputuloksen löytäminen. Asukkaiden kuuleminen on poliitikkojen perustyötä. Asukasmielipiteet on hyvä kuulla ja huomioida niitä siinä määrin, miten kokonaisuuden kannalta on mahdollista ja viisainta. Mutta entä, jos asukaspalautteen antaja onkin entinen kurssikaveri tai lapsen kummitäti? Silloin voi vähän testata itseään, että miten toimisin silloin, jos kyse olisi täysin tuntemattomasta palautteen antajasta.
Ja vielä vähän syvemmälle politiikantekemisen ytimeen mennään, kun päätöksiä alkaa tarkoituksenmukaisuuden sijaan ohjata se, miltä asiat saadaan näyttämään, miten juuri oma ryhmä tai päättäjä itse saisi eniten ääniä. Kannustan myös näissä hetkissä pysähtymään ja miettimään olenko rehellinen itselleni ja asukkaille. Entäpä, jos asukkaille selittäisikin monimutkaisen kokonaisuuden helppojen populististen ratkaisujen sijaan? Entä, jos se olisikin avain luottamuksen saavuttamiseen?
Poliitikko -sanaa enemmän pidän sanasta ”luottamushenkilö”. Tänään kuulluissa esityksissä on hyvin tullut esille, että luottamushenkilön tehtävä ei suinkaan ole sokeasti luottaa siihen, että kaupungissamme ei ole vallan väärinkäyttöä ja että asiat hoidetaan asianmukaisesti. Itseasiassa sokea luottaminen siihen, ettei yhteisössämme ole korruptiota, on yksi korruption vaarallisimmista riskitekijöistä. Luottamushenkilö tarkoittaa sitä, että asukkaat luottavat meihin. He luottavat siihen, että me kysymme niitä tarkentavia kysymyksiä ja vaadimme vastauksia epäselvissä tilanteissa. Joskus myös kaupungin työntekijät kääntyvät meidän luottamushenkilöiden puoleen väärinkäyttöepäilyjä kohdatessaan. Siksi on tärkeää, että myös meillä on mahdollisuus käyttää nyt luotua eettistä ilmoituskanavaa.
Väärinkäytösten esille nostaminen ei ole aina helppoa. Mitä enemmän tulemme tutuiksi toistemme ja viranhaltijoiden kanssa, sitä vaikeampaa on esittää niitä tiukkoja kysymyksiä ja nostaa kissaa pöydälle, jos herää epäilyjä vallankäytön vinoumasta. Erityisen vaikeaa se on, jos vallan väärinkäyttäjä on puoluetoveri tai vaikkapa toisesta puolueesta oleva tärkeä neuvottelukumppani. Silloin kiusaus katsoa sivuun on suuri.
Tällaisissa tilanteissa tuen antaminen asian selvittämistä vaativalle voi olla kullanarvoista.
On luottamushenkilön oma tehtävä jäävätä itsensä päätöksenteosta silloin, kun siihen on aihetta. Aina tilanteet eivät ole ilmiselviä ja silloin apua voi kysyä toimielimen sihteeriltä tai vaikkapa Kuntaliiton lakimiehiltä. Aina on parempi jäävätä itsensä vähän liian helposti kuin odottaa, että asia paljastuisi asukkaille muuta kautta ja pahimmassa tapauksessa koko päätös kaatuisi myöhemmin oikeudessa.
On tärkeää, että näin valtuustokauden alkumetreillä saimme tilaisuuden pysähtyä tämän teeman äärelle, jotta osamme tunnistaa mahdollisimman hyvin korruptiivisen toiminnan hälytysmerkkejä ja puuttua niihin.
Lopuksi vielä hyvää demokratian juhlaa eli aluevaaliviikkoa kaikille!
