Tämä päivä kului Espoon ympäristöyhdistyksen järjestämällä Espoon Keskuspuisto -retkellä. On tärkeää, että Espoon keskuspuistosta puhutaan ja sen arvoa korostetaan.
Espoon keskuspuistoa uhkaavat useat kaavahankkeet, jotka pala palalta ovat nakertamassa kokonaisuutta pienemmäksi. Pahimpana uhkana Espoon keskuspuistolle on Espoonväylä -hanke, joka nykysuunnitelmien mukaan nelikaistaisena ajoväylänä katkaisisi sen kahtia. Samalla maakunnallisesti tärkeä viheryhteys katkeaisi.
Poikittaisliikenne Suomenojalta Espoon keskukseen on tärkeä ja nykyinen Finnoontie kapeana ja mutkittelevana on koettu hankalaksi ja pelkona ovat ruuhkat tulevaisuudessa, kun asukasmäärät kasvavat. On kuitenkin etsittävät ratkaisuja, joilla sekä liikennettä voidaan sujuvoittaa että luontoarvot voidaan säästää.
Ensimmäisenä tulisi laatia vaihtoehto, jossa Finnoontietä parannetaan mahdollisuuksien mukaan ja samalla osoitetaan keinoja läpiajoliikenteen määrän vähentämiseksi. Sellaisia voivat olla liikenteen ohjaaminen toista kautta aina, kun mahdollista, joukkoliikenteen parantaminen esimerkiksi pikaraitiotiellä sekä pyöräily-yhteyksien parantaminen. Tällaista vaihtoehtoa emme kaupunkisuunnittelulautakunnassa ole pyynnöistä huolimatta saaneet.
Toisena vaihtoehtona tulisi tutkia, että väylä kulkisi mahdollisimman paljon nykyisen Finnoontien paikalla. Mikäli uusi väylä rakennetaan täysin erillisenä, jyrää se arvokkaita luontokohteita keskuspuistossa. Silloin paine rakentaa uuden tien varteen kasvaa ja keskuspuistoa uhkaa vieläkin suurempi tuho.
Uusien väylien rakentaminen harvoin helpottaa autoilun ruuhkia. Päin vastoin, ne lisäävät yksityisauton käyttöä, kun siitä tulee entistä houkuttelevampaa. Retken jälkeen Espoon ympäristöyhdistys järjesti keskuspuisto-aiheisen vaalipaneelin Entressen kirjastossa ja siellä eräs paikalla ollut helsinkiläinen osuvasti vertasi Espoon keskuspuistoa Helsingin keskuspuistoon: ”Helsingissä kukaan poliitikko edes uskaltaisi ehdottaa, että keskuspuiston halki vedettäisiin nelikaistainen tie. Siellä keskuspuisto nähdään niin arvokkaana.”
Toinen, mikä uhkaa Espoon keskuspuistoa on turhan raju metsänhoito. Espoon virkistysmetsiä tuleekin hoitaa virkistysmetsinä niiden luontoarvoja kunnioittaen eikä talousmetsinä. Sellaiseen Espoon hupenevat lähimetsät ovat aivan liian arvokkaita.
Ensi torstaina 9.3.2017 ympäristölautakuntaan on tulossa lausunnolle uusi Espoon luonnonhoidon toimintamalli. Siinä määritellään miten Espoo hoitaa omistamiaan metsiä. Me vihreät olemme vaatineet toimintamallin päivitystä ja metsänhoitosuunnitelmien tuomista lautakuntakäsittelyyn. Olen myös tehnyt metsienhoidosta valtuustokysymyksen. Aiemmin kaikki metsänhoitoon liittyvät päätökset on tehty suljettujen ovien takana Kaupunkitekniikan keskuksen virkamiesten toimesta. Saatuamme budjettineuvotteluissa pöytäkirjaan kirjauksen luonnonhoidon toimintamallin päivittämisestä, alettiin uudistusta tehdä. Tärkeää on, että ennen metsähoitosuunnitelmien tekoa kartoitetaan ja tunnistetaan luontoarvot. Ympäristöyhdistyksille, jotka metsät hyvin tuntevat, tulee antaa mahdollisuus lausua metsätyöohjelmista ja laajemmista luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmista. Vaihtoehtona pitää aina myös olla metsän jättäminen luonnontilaan. Erityisesti sellaisten metsäkuvioiden raju hoitaminen, jotka sijaitsevat kaukana virkistysreiteistä muiden metsäkuvioiden keskellä, tuntuu turhalta.
Kolmas Espoon keskuspuistoa uhkaava tekijä ovat turhan leveät virkistysväylät. Leveyttä perustellaan laturaivon estämisellä sekä kunnossapitokoneiden leveydellä. Suunnittelussa ollaan kuitenkin menty nämä seikat edellä unohtaen luontoarvot. Leveää väylää kulkiessa myös siltä reitin käyttäjältä on luontokokemus kaukana. Myös metrin levyisellä reitillä mahtuu kävelemään. Nyt keskuspuistossa on tarpeeksi hyvät reitit. Uusia kevyenliikenteen ja hiihdon valtaväyliä ei enää metsään tarvitse puhkoa.
Keskustelu aihesta täällä.