Näin valtuustokauden aluksi pääsemme heti päättämään suurista asioista. Uudistuva kuntarakennelaki velvoittanee Espootakin laatimaan liitosselvityksiä naapurikuntien kanssa ns. metropolialueperusteen vuoksi.
Metropolialueen ongelmat nykyään:
Metropolialueen nykyisiä ongelmia ovat muun muassa alueen väestönkasvu, hajautunut yhdyskuntarakenne, liikenteen ruuhkautuminen ja alueiden segregaatio. Kärjistettynä ydinongelmana on se, että Helsinkiin muuttaa vähävaraisia opiskelijoita, jotka valmistuttuaan ja perheen perustettuaan muuttavat ympäryskuntiin väljempiin asuntoihin. Helsingistä lähtee hyviä veronmaksajia, jotka kuitenkin edelleen käyvät kaupungissa töissä ja käyttävät sen kustantamia kulttuuripalveluja. Ympäryskuntia ei ole parhaalla mahdollisella tavalla saatu ottamaan vastuuta sosiaalisesta asuntotuotannosta. Länsimetro puolestaan osoitti, että kuntien liikenteelliset yhteishankkeet voivat vaatia vuosikymmenien väännön toteutuakseen.
Nykyään myöskään demokratia ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tämänhetkisten, osittain päällekkäisten, kuntayhtymien, liittojen ja muiden hallintoelinten edustajat valitaan kaupunkien sisältä, eikä kuntalaisilla ole tähän prosessiin juuri sanavaltaa.
Kuntauudistuksen aikataulua:
Espoon kaupunki on kieltäytynyt aiemmin osallistumasta selvityksiin, jotka koskevat kuntaliitosta Helsingin tai muiden kuntien kanssa. Sen sijaan selvitykseen, jossa tarkastellaan puolueettomasti myös metropolihallintomahdollisuutta, Espoo on osallistunut. Nyt olen perehtynyt kyseiseen metropolialueen esiselvitykseen. Siinä on esitetty kolmea vaihtoehtoista metropolialueen ratkaisumallia, joista yhtä selvitysryhmä tulee suosittelemaan 28.2.2013. Tähän tulemme siis toukokuuhun mennessä ottamaan valtuustossa kantaa Espoon osalta. Viimeistään 1.4.2014 kuntien pitää antaa esitykset uusista kunnista ja yhdistymiset astuvat voimaan 2015-2017. Vauhdilla siis mennään. Varsinkin, kun samanaikaisesti eduskunnalla on valmistelussa sote-uudistus ja kuntarakennelaki, jotka molemmat vaikuttavat uusien kuntien muodostustarpeisiin ja järjestäytymiseen.
Metropolialueen esiselvitys:
Alla ovat esitetyt vaihtoehdot, joihin olen kirjannut kunkin vaihtoehdon hyvät ja huonot puolet. Espoossa tunnutaan olevan kovasti A-vaihtoehdon kannalla, mutta ennen kun mitään on päätetty, on järkevää tarkastella kaikkia vaihtoehtoja puolueettomasti. Huomattavaa on, että kaikissa kolmessa vaihtoehdossa on tarkoitus korvata maakuntakaava ja yleiskaavat maakuntakaavaa tarkemmalla metropolikaavalla. Sen lisäksi alueille laadittaisiin asemakaavoja.
A: Vähäiset kuntarakennemuutokset ja vahva metropolihallinto + metropolikaava
Tässä versiossa ainoat kuntaliitokset olisivat alle 20 000 asukkaan kuntien liitokset. Kauniainen yhdistettäisiin Espooseen, Sipoo Helsinkiin ja Pornainen Mäntsälään. Sen lisäksi muodostettaisiin vahva metropolihallinto, jolle valittaisiin valtuusto suorilla vaaleilla ja joka saisi rahoituksensa pääasiallisesti osuuksina kuntien verotuloista.
+ Päätöksenteko kuntalaisten lähiasioista pysyy lähellä.
+ Kaupunkien virastot pysyvät hallittavan kokoisina ja virkamiehet tuntevat suurkuntaa paremmin toimintakenttänsä.
+ Tämä ehdotus vaatii muutosvaiheessa vähiten toimenpiteitä ja näin ollen myös rahallisia resursseja.
+ Metropolihallinto kokoaisi kaikki 14 kuntaa yhteisen vahvan päätöksentekoelimen alle.
+ Metropolihallinnolle menevät osuudet kuntien verotuloista osaltaan tasoittaisivat kuntien varallisuuseroja.
+ – Todellisuudessa ei Kauniainen, Sipoo, Mäntsälä eikä Pornainenkaan halua kuntaliitosta, joten mikäli pakkoliitoksia ei toteuteta, metropolimalli entisillä kuntarajoilla voi olla ainoa vaihtoehto.
– Jyräisivätkö Helsingin edustajat pienempien kuntien edustajat metropolivaltuustossa?
– Metropolihallinnosta ei ole Suomessa kokemuksia. Saataisiinko itsenäisiä kuntia kuitenkaan oikeasti toimimaan metropolivaltuuston haluamalla tavalla?
– Ajaisivatko metropolivaltuutetut räikeästi kotikuntansa eivätkä koko metropolialueen etuja? (Toisaalta samaa tapahtuu jo pienemmässä mittakaavassa kaupunkien sisällä.)
– Metropolihallintoa varten pitäisi muuttaa lakia, kun taas kuntaliitokset voidaan tehdä nykyisen lain puitteissa.
B: Merkittävät kuntarakennemuutokset ja metropolikuntayhtymä (Helsingin liitto) + metropolikaava
Metropolialue koostuisi viidestä kunnasta: Helsinki-Sipoo, Espoo-Kauniainen-Kirkkonummi-Vihti, Hyvinkää-Nurmijärvi, Vantaa-Kerava-Tuusula ja Mäntsälä-Pornainen-Järvenpää. Tämän lisäksi Uudenmaan liitto, HSY ja HSL yhdistettäisiin metropolialueen eli uuden Helsingin maakunnan asioita ajavaksi Helsingin liitoksi. Se ei kuitenkaan ole yhtä vahva toimija kuin vaihtoehto A:n metropolihallinto.
+ Kaikki metropolialueen kunnat ovat tarpeeksi vahvoja järjestääkseen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.
– Pääkaupunkiseudun suurten kuntien (Helsinki, Vantaa, Espoo) väliset rajat vahvistuisivat entisestään.
– Yhteistyö vahvistuneiden kuntien välillä voi olla entistä vaikeampaa.
– Demokratian puute. Helsingin liittoon valittaisiin edustajat kuntien sisältä.
– Jos vaihtoehdossa A voidaan epäillä metropolihallinnon onnistumista käytännössä, tässä mielestäni voidaan vielä enemmän. Metropolikaavan eli liikenneratkaisujen, asuntorakentamisen yms. toteutuminen on tässä vaihtoehdossa liiaksi kuntien hyvän tahdon varassa.
C: Suurkunnat ja metropoliseudun sopimusyhteistyö + metropolikaava
Metropolialue muodostuu kahdesta suurkunnasta. Pääkaupunkina toimii Helsingin, Espoon, Kauniaisten, Kirkkonummen, Vantaan ja Sipoon muodostama miljoonakaupunki ja sen kehyskaupunkina toimii Hyvinkään, Nurmijärven, Tuusulan, Keravan, Järvenpään, Mäntsälän ja Pornaisten 222 000 asukkaan kaupunki. Näiden kahden kaupungin yhteistyönä laaditaan metropolikaava.
+ Suomalainen perinteinen kuntarakennemalli säilyy. Vaihtoehto A:n metropolihallinnosta ei ole Suomessa kokemusta, mutta kuntajohtamisesta on (ei tosin tässä mittakaavassa).
+ Pääkaupunkiseudun työssäkäyntialuetta päästään kehittämään sujuvasti ilman kuntarajojen tuomia ongelmia.
– Lähidemokratian puuttuminen on ongelma, joka esiselvityksessäkin nostettiin esille, mutta jolle ei esitetty yksiselitteistä ratkaisua.
– Päätöksenteko keskittyy harvemmille.
– Suurkuntafuusion toteuttaminen olisi erittäin haastavaa ja kallista. Esiselvityksessä ei juurikaan otettu kantaa siihen, mikä vaihtoehdoista olisi taloudellisesti kannattavinta, mutta sen verran siinä arvioitiin, että tämä vaihtoehto olisi ainakin siirtymävuosina selvästi vaihtoehto A:ta hintavampi.
– Suomi on jo nyt varsin Helsinki-keskeinen maa. Entä sitten, jos viidesosa suomalaisista asuisi Suur-Helsingissä, jonka päästä päähän ajamiseen autolla menisi kaksi tuntia?
– Suurkunnan ja sen alaisten jättivirastojen johtaminen on vaikeaa.
Kuntaliitosten toteutuminen metropolialueella:
Kuntaliitokset ovat kuitenkin näillä näkymin jäämässä kuntien päätettäviksi, joten todennäköistä on, ettei mikään esitetyistä ehdotuksista mene tuollaisenaan läpi. Esiselvityksen 14:sta kunnasta ainoastaan Helsinki, Järvenpää ja Vihti suhtautuivat myönteisesti kuntaliitoksiin ja Vihtikin vain Espoon ja Kirkkonummen kanssa. Toisaalta valtuustot ovat juuri vaihtuneet, joten uusien valtuustojen kantaa ei ole vielä lyöty lukkoon.
Näitä vaihtoehtoja siis tulevina kuukausina pyöritellään. Listaamiani plussia ja miinuksia saa kommentoida ja heittää lisäperusteluja puoleen tai toiseen.