Jos syytin ensimmäisen valtuuston kokouksen jälkeen perussuomalaisia draaman aiheuttamisesta, voin ihan suoraan myöntää, että viime kokouksessa pistimme itse pystyy melkoisen shown. Aiheena siis Turvesuo pohjoinen asemakaavamuutos, josta kirjoitin aiemmin (kohta 13).

Kirsi Louhelainen (vihr.) teki asiasta palautusesityksen, jonka tarkoitus oli olla kompromissi, jonka toivoimme myös muiden puolueiden voivan hyväksyä:

 

”Valtuusto palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaava-alueella olevasta yleiskaavan virkistysalueesta säilytetään puolet, jolloin maakunnallinen viheryhteys sekä yleiskaavan virkistysyhteydet voidaan turvata riittävinä. Nykyinen esitys ei ole voimassa olevan maakuntakaavan ja yleiskaavan mukainen.”

 

Kävin kannattamassa palautusta ja pidin valtuustokauden ensimmäisen puheeni:

 

”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ely-keskus on lausunnossaan yksiselitteisesti todennut, että asemakaavamuutos on maakuntakaavan ja yleiskaavan periaatteiden vastainen eikä sitä voida hyväksyä. Kokousmateriaalin mukana saimme A4-kokoisen kaava-kartan, jossa näkyy kaavamuutosta koskeva tontti sekä osa naapuritonteista. Jotta voimme vastuuntuntoisesti suunnitella kaupunkia kokonaisuutena, tulisi meidän kuitenkin katsoa sitä hieman kauempaa.

Oheisesta ilmakuvasta näkyy kaava-alueen tämänhetkinen käyttö virkistysalueena. Kun kuvaa zoomaa hieman kauemmaksi, paljastuu kaava-alueen merkittävyys osana laajempaa vihrervyöhykettä, joka alkaa aina Leppävaarasta ja jatkuu kaava-alueen läpi Mankkaan golfkentän viertä Orionille ja aina keskuspuistoon ja Nuuksioon asti.

Maakuntakaavoja ja yleiskaavoja tehdään, jotta tämän kaltaiset yhteydet tiedostettaisiin ja saataisiin säilytettyä.

Viheryhteydet ovat elintärkeitä paitsi Espoon luonnoneläimille, myös sen asukkaille. Saumattomasti jatkuvat metsäiset lenkkipolut ja ladut ovat ahkerassa virkistys- ja liikuntakäytössä. Ne tekevät Espoosta asumisen arvoisen paikan. Esitetty kaavamuutos katkaisisi viheryhteyden täysin ja lopullisesti.

Toivon, että valtuusto ei nyt tee lyhytnäköistä päätöstä ja hyväksy kaavamuutosta tällaisenaan vaan vaatii vaihtoehtoa, joka mahdollistaa  viheryhteyden säilymisen.”

 

Meidän lisäksemme Johanna Karimäki (vihr.) puhui yleiskaavasta ja sen noudattamisen tärkeydestä. Kurt Byman (Per/sit.) oli asiassa vahvasti puolellamme ja puhui mm. asukkaiden kuulemisesta ja harvinaisesta turvetorvijäkälästä, jota alueella esiintyy. Demarit ja kokoomus puolestaan syyttivät vihreitä linjattomuudesta, sillä esitys tuli vanhalta kaupunkisuunnittelulautakunnalta ja nykyiseltä hallitukselta yksimielisenä ja että vihreiden olisi pitänyt ottaa asia esille aiemmin. Mari Nevalainen (vihr.) piti hienon puheen valtuutettujen oikeudesta puuttua asioihin ja tarvittaessa tarkistaa kantojaan. Tiina Elo (vihr.) puolestaan kertoi rehellisesti, että ainoana vanhan kaupunkisuunnittelulautakunnan vihreänä jäsenenä kompromissi tuntui järkevämmältä, kuin yrittää äänestyttää asiaa täysin erimielisessä ryhmässä.

Valtuustossa on paljon uusia valtuutettuja. Vaalit ovat juuri takana ja tämä oli ainakin itselleni ensimmäinen hetki tarttua tähän vääräksi kokemaani kaavamuutokseen. Uudet luottamushenkilöt on äänestetty valtuustoon, jotta päätöksentekoon saataisiin raikkautta, ei siksi, että kaikki jatkuisi kuten ennenkin. Jos jokaisen on äänestettävä aina samalla tavoin asian ensimmäisestä lautakuntakäsittelystä lähtien, on kaikki keskustelu käsittelyn myöhemmissä vaiheissa täysin turhaa: päätöshän on jo tehty. Mikäli valtuutettujen on äänestettävä valtuuston kokouksissa linjassa puolueen hallitusedustajan kanssa, on valtuuston kokouksia turha pitää.  Ne ovat myös turhia, mikäli päätöksiä ei valtuustovaiheessa saa enää esittää palautettavaksi tai hylättäväksi.

Valitettavasti palautuksemme kuitenkin hävisi äänestyksen 44/28. Palautuksen puolella oli vihreiden lisäksi perussuomalaisia sekä yksittäisiä valtuutettuja mm. rkp:stä. Demarit ja kokoomus olivat ryhminä vastaan, mikä riitti kaatamaan palautuksen. Sen jälkeen Kurt Byman teki hylkäysesityksen, jota Johanna Karimäki kannatti, mutta myös hylkäys kaatui äänestyksessä (51/24). Kirsi Louhelainen esitti vielä toivomuksen, minkä valtuusto pystyi lopulta yksimielisesti hyväksymään:

 

”Valtuusto toivoo, että maakunnallinen viheryhteys, korvaavat ulkoilutie- ja latuyhteydet alueen länsi- ja pohjoispuolella sekä hiihtosilta Turunväylän yli toteutetaan mahdollisimman luonnonmukaisina ja sujuvina samanaikaisesti Turveradantien ja Turvesolmun rakentamisen kanssa.”

 

Toivomus oli pieni voitto, mutta käytännössä sen merkitys on aika mitätön, joten Vihreät sekä Byman jättivät asiasta eriävän mielipiteen.

 

Mitä sitten kaava-alueelle tapahtuu jatkossa? Ainakin tiedämme jo nyt tahon, joka valittaa päätöksestä ja koska kaavamuutos on yleiskaavan vastainen, kaatuu se suurella todennäköisyydellä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Hirveää ajan ja verorahojen haaskausta siis alusta lähtien.

Halusimme nostaa Espoon kaavoituskäytännöt yleiseen keskusteluun, joten kirjoitimme Tiina Elon ja Kirsi Louhelaisen kanssa Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin tänään. Jotenkin sitä idealistina toivoisi, että kaupunkia suunniteltaisiin oikeasti kaupungin ja sen asukkaiden parasta ajatellen. Ei maanomistajan, rakennusliikkeen tai yksittäisen yrityksen voiton maksimointia varten. Kaupunki rakennetaan vain kerran. Sen voi tehdä joko hyvin tai huonosti.

 

(Helsingin Sanomat 4.3.2013)

Espoon kaupunki sysää kaavoituksessa riskin veronmaksajille

---

Tiina Elo, Kirsi Louhelainen, Henna Partanen