Ensi torstaina 28.2.2013 on ensimmäinen ympäristölautakunnan kokoukseni puheenjohtajana. Tämän kokousmateriaalin sykähdyttävintä antia ovat kohdat 8 ja 9 eli Espoon vesistötutkimus ja heti perään jätevesiverkoston poikkeustilanteet. Jälkimmäisestä voi vähän päätellä, että Espoon järvi- ja jokivesien laadussa ei ole hurraamista.
1. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen
2. Pöytäkirjan tarkastajien valinta
3. Ympäristölautakunnan kokouskäytännöt 2013-2016
4. Ympäristölautakunnan vuoden 2012 ennakkotilinpäätös
Rahaa on jäänyt käyttämättä 131 087 euroa.
5. TA-Asumisoikeus Oy:n vaatimus Neste Markkinointi Oy:n polttonesteidenjakeluaseman ympäristöluvan peruuttamisesta, Juvankartanontie 19, Niipperi
Esityksenä on, että lupaa ei peruta. Taloyhtiö on jo vuosia yrittänyt kaataa läheisen kylmäaseman ympäristöluvan. Valitettava tosiasia on se, että kylmäasema oli paikalla jo ennen talojen rakentamista ja perusteita luvan peruuttamiseksi ei ole. Neste Markkinointi Oy on luvannut hoitaa tontin reunaistutukset kuntoon tämän kevään aikana. En näe syytä luvan peruuttamiselle.
6. Kiinteistö Oy Espoon Martinkuja 6, renkaiden sijoittaminen meluvalliin, ympäristöluvan rauettaminen
Meluvallia ei rakennetakaan, joten lupakin voidaan rauettaa.
7. St1 Oy:n hakemus polttoaineiden jakeluaseman toimintaa koskevan ympäristöluvan rauettamiseksi ja ympäristönsuojelulain 90 §:n mukainen suunnitelma toiminnan päättämisen jälkeisistä toimista.
Toiminta päättyy, joten lupa voidaan rauettaa.
8. Espoon vesistötutkimus vuonna 2012
Vuonna 2012 Espoon vesistöntarkkailuohjelmaan on kuulunut 10 järveä, 11 virtavesihavaintopaikkaa ja Espoonlahti. Hyvä uutinen on, että vesistön tila ei ole muuttunut merkittävästi 2000 luvulla. Huono uutinen on, että vesistö on aika huonossa kunnossa. (Koko tutkimus löytyy täältä).
– Metsälampi, Matalajärvi, Pitkäjärvi, Kalajärvi, Hannusjärvi, Luukinjärvi, Lippajärvi, Bodomjärvi ja Espoonlahti kärsivät happikadosta. Hannusjärvi, Luukinjärvi ja Lippajärvi kärsivät hapetuksesta huolimatta. Myllyjärvi ja Hakjärvi kärsivät vähemmän, mutta niistäkin loppui happi kesän aikana, sillä vesi ei ollut sekoittunut keväällä pohjaa myöten.
– Bodomjärven alusveden fosforipitoisuus kohosi selvästi vähähappisten jaksojen aikana.
– Myllyjärveä, Hakjärveä ja Kalajärveä lukuunottamatta muiden tutkimuksessa olleiden järvien ravinnepitoisuudet olivat suuria. Fosforipitoisuuksien mukaan ne ovat reheviä tai erittäin reheviä. Suurin fosforipitoisuus mitattiin Matalajärvestä.
– Myllyjärvessä runsaasti uimarin ihoa kutittavaa limalevää, Bodomjärvessä, Hannusjärvessä, Lippajärvessä ja Pitkäjärvessä oli korkeita typpipitoisuuksia aiheuttavaa sinilevää.
– Lippajärveä ja Pitkäjärveä hoitokalastettiin ja se oli vaikuttanut ainakin Lippajärven kalakannan monipuolisuuteen myönteisesti. Hoitokalastusta jatketaan.
– Virtavedet olivat savisameita ja rehevöityneitä, mutta happitilanne oli hyvä. Liuenneiden suolojen määrä oli luonnontilaista huomattavasti korkeampi kaikilla havaintopaikoilla, mikä johtuu teiden suolaamisesta, peltoviljelyn lannoitteista ja rakennettujen alueiden hulevesistä.
– Ainoastaan Finnoonojan ja Monikonpuron hygieninen laatu oli huono. (Seuraavasta esityslistan kohdasta selviää ehkä miksi.)
Vesistön tilaan ollaan herätty ja hulevesiohjelma on käynnistynyt viime kaudella. Sen vaikutus ei varmastikaan näy vielä näissä tuloksissa. Tämä raportti kuitenkin herätti todella miettimään myös kaupunkisuunnittelua vesistön kannalta.
9. Jätevesiverkoston poikkeustilanteet Espoossa vuonna 2012
Olen aika järkyttynyt tästä jätevesiraportista. Ilmeisesti on täysin normaalia, että Suomenojan jätevesipuhdistamon* putkiverkosto reistailee ja Espoon jokiin pääsee puhdistamatonta jätevettä. Vuonna 2012 päästöt olivat 30m3, mikä oli vähän, kun vuonna 2010 ne olivat 13 027m3 ja 2011 415m3. Ja tänäkin vuonna jätevesiä on ehtinyt päästä jo satoja kuutioita Finnoonojaan ja Monikonpuroon, vaikka ollaan vasta helmikuussa.
En usko, että kaavailtu uusi Blominmäen puhdistamo tuo tähän muutosta, sillä putkiverkostoa tuskin on tarkoitus uusia paitsi toki aina silloin, kun se reistailee.
* Koko vuoden aikana laitos puhdistaa 35 miljoonaa m3 vettä.
10. Ympäristölautakunnan kevään 2013 kokoukset
Kahta kokousta odotan erityisen paljon: sitä, joka pidetään Villa Elfvikissä ja sitä, joka pidetään Luontotalo Haltiassa.
11. Ympäristölautakunnan koulutus
Ympäristölautakunta ei ole ympäristökeskuksen päällikön mukaan koskaan vaihtunut yhtä kokonaan, kuin tänä vuonna. Myös me molemmat puheenjohtajat olemme uusia. On siis hienoa, että meille on järjestetty mahdollisuus päästä Kuntaliiton ympäristölautakuntien koulutuspäivään. Vihreiltä lisäkseni koulutukseen on tulossa lautakunnan varsinainen jäsenemme, Marika Visakova.
12. Kuntalain 51 §:n mukaisen otto-oikeuden käyttäminen ympäristökeskuksen viranhaltijoiden päätöksiin
On esitetty, että YLA ei käytä otto-oikeutta seuraavaan asiaan: Matalajärven kosteikon toimivuuden seuranta.
13. Lausuntoja, päätöksiä ja kirjelmiä
Kaavalausunnoista jatkon kannalta kiinnostavimmat oli:
– Lausunto kaupunkisuunittelukeskukselle Pakankylän kartanon asemakaavavalmisteluista
Suunnitellaan 21 000 kem lisärakentamista historialliseen kartanomaisemaan. YKE:n lausunnon mukaan paikallinen pienpuhdistamo ei riitä uusien jätevesien puhdistamiseen. Nykyisen Kaisankodin puhdistamon jätevedet johdetaan puroon vajaan kilometrin päässä rehevöitymisestä kärsivästä Bodomjärvestä. Kaava-alue pitäisi liittää kunnallistekniikkaan, mutta tätä ei ole pitkän aikavälin vesihuollon kehittämissuunnitelmassa. Alueelle suunnitellaan myös 50 siirtolapuutarhamökkiä, mikä ei ole yleiskaavan mukaista. Lausunnossa muistutetaan myös arvokkaasta kulttuurimaisemasta, johon rakentamisen tulisi olla sopusoinnussa.
– Lausunto kaupunkisuunittelukeskukselle Ketunkorven asemakaavan valmisteluaineistosta
Nurmijärven rajalla tavoitteena laajentaa nykyistä pientaloasutusta 146 500 kem. Lausunnossa on kiinnitetty huomiota yhdyskuntatekniikan kannalta epäedulliseen sijaintiin ja esitetty huomattavia muutoksia kaavasuunnitelmiin mm. läheisen Lahnuksen ampumaradan vuoksi, jonka läheisyys ei sovellu asutukselle. Metsäalueille rönsyäviä asuinalueita tulisi rajata siten, että arvokkaimmat luontokohteet, yhtenäiset metsäalueet, harvinaisten ja uhanalaisten lajien elinympäristöt sekä ekologiset yhteydet säilyvät.
Nämä tulevat varmaan jollain aikataululla vastaan uudestaan kaupunkisuunnittelulautakunnassa.