Vasta ollessani lukioikäisenä Amerikassa vaihto-oppilaana ymmärsin, miten kattava ja hyvä suomalainen julkinen hammashoito on. Ei Suomessa lukioikäisillä luokkakavereillani kasvanut hampaita ikenestä muiden hampaiden päältä tai ollut enää hammasrautoja, vaan pääasiassa hammasrivit oli hoidettu kuntoon jo lapsena. Jo pienestä pitäen koko väestö opetetaan hoitamaan hampaitaan: on fluoritabletit ja kuvalliset ohjeet hampaiden pesuun. Jos reikiä tai reiän alkuja on, ne paikataan nopeasti ja tehokkaasti.
Opiskeluaikanani YTHS:n hammashoito tuli puolestaan tutuksi, kun oli aika poistaa viisaudenhampaat. En voi sanoa sen käyneen kivuttomasti, mutta kävipä kuitenkin.
Koronapandemia on aiheuttanut suunterveydenhuoltoon poikkeuksellisen pitkiä jonoja. Etenkin kiireettömiä aikoja on Espoossa ollut paikoin vaikea saada lainkaan ja puolikiireistenkin hoitojen jonot ovat kasvaneet todella pitkiksi. Myös lasten ja nuorten tarkastuskäyntejä on jäänyt toteuttamatta, mikä pidemmällä tähtäimellä voi olla ongelma, ellei jonoa sen suhteen saada kurottua umpeen. Oikomishoitojen jonoja puolestaan on kasvattanut se, että henkilöstöä siirrettiin pandemian alussa koronajäljitykseen.
Ratkaisuja on etsitty palveluseteleistä, minkä mainostetaan olevan myös kaupungille kustannustehokasta. Pitää kuitenkin huomioida, että kustannussäästö syntyy siitä, että hoidon omavastuuosuus on asukkaalle korkeampi. Monelle hoidon saaminen tässä tilanteessa on tärkeämpää kuin se, että se maksaa vähän enemmän ja siksi palveluseteleitä kannattaa käyttää lyhentämään jonoja. On tärkeää varmistaa kuitenkin, että myös ne, joilla ei kalliimpaa palvelusetelin omavastuuosuutta ole mahdollista maksaa, saavat hoitoa. Suun terveydenhuollon tulee olla saatavilla kaikille asukkaille jatkossakin.
Kirjoitus on yksi vuoden 2021 aluevaaliteemaisen joulukalenterini luukuista. Kalenterissa esittelin 24 syytä kiinnostua Suomen ensimmäisistä aluevaaleista, jotka järjestetään 23.1.2022.