Viimeisen kuukauden espoolaiset valtuutetut ovat työstäneet kaupungin strategiaa eli Espoo-tarinaa. Lopputulos on vihreästä näkökannasta erittäin hyvä. Tässä muutamia nostoja:
– Subjektiivinen päivähoito-oikeus, josta viime kaudella taistelimme kahteen kertaan, päätetään säilyttää.
– Kouluilla ja päiväkodeilla on toimivat tilat, ja sisäilmakohteiden ja hätäväistöjen lukumäärä on nolla. Tavoite on kova, mutta sen toteuttamiseksi ollaan kaupungissa kääritty hihat nyt toden teolla.
– Joukkoliikenteen kulkutapaosuutta kasvatetaan varmistamalla sujuvat joukkoliikenneyhteydet ja pitämällä lippujen hinnat kohtuullisina. Tavoitteena tämä ei aina ole ollut itsestäänselvyys Espoossa, joten se, että kirjaus on nyt tavoitteena kaupungin strategiassa, on merkittävä.
– Kaupunkikulttuuriin panostetaan Espoossa… vihdoinkin.
– Lisätään pyöräilyn sujuvuutta päivittämällä pyöräteiden suunnitteluohjeet sekä parantamalla pyörätieinfraa. Viime valtuustokaudella hyväksyttiin Vihreiden vaatima pyöräilyn edistämisohjelma. Jotta pyöräilyn määrä lisääntyisi, tarvitaan sitä varten kunnollisia, hyvin suunniteltuja pyöräteitä.
– Toteutetaan vesiensuojeluohjelma. Viime vuonna tämä itselleni tärkeä ohjelma hyväksyttiin ympäristölautakunnassa, mutta sen toteuttamiseen tarvitaan valtuuston tahtoa. Tämän puitteissa mm. rakennetaan kalateitä ja käydään neuvotteluja maanviljelijöiden kanssa vesistöihin ajautuvien ravinteiden vähentämiseksi.
– Edistetään kohtuuhintaista asumista ja ehkäistään segregaatiota. Segragaation torjumisesta tein aiemmin valtuustoaloitteen. Yhä tarina olisi kaivannut konkreettisempia toimenpiteitä, mutta niiden perään täytyy jaksaa kysellä myöhemmin.
– Espoosta hiilineutraali 2030. Vielä viime vuonna ilmasto-ohjelmaan hyväksyttiin tavoitteeksi hiilineutraalius 2050. Vuodessa ollaan kiristetty tavoitetta 20 vuotta, mikä on huikea suunnanmuutos kaupungin asenteessa. Tämä tavoite kirjattuna suoraan strategiaan patistaa kaupungin todella hommiin ilmastopäästöjen vähentämiseksi.
Ja tässä vain muutamia poimintoja hienosta strategiapaperista.
Puhuin kokouksessa ilmastotavoitteesta näin:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Espoo -tarinan hyväksymisen myötä Espoo ottaa suuren askeleen ollakseen se ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijä, josta aiemmin on vaan puhuttu. Kiitos tästä valtuutetuille, aktiivisille virkamiehille ja kaupunginjohtaja Mäkelälle. Tarinassa valtuusto asettaa tavoitteeksi, että Espoo on hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Se on kova, mutta tarpeellinen tavoite ihan kaikkialla, mikäli haluamme pysäyttää ilmaston lämpenemisen siedettävälle tasolle.
Espoon on toisaalta helppo sanoa tämä tavoite ääneen nyt, kun myös Fortum on luvannut tuottaa kaukolämmön Espooseen hiilineutraalisti vuoteen 2030 mennessä. Kaukolämmön tuotanto aiheuttaa tällä hetkellä noin puolet kaupungin ilmastopäästöistä. Kaupungin tulee jatkaa aktiivista vuoropuhelua Fortumin kanssa ja vaatia siltä suunnitelmia, joilla kaukolämpö saadaan tuotettua aidosti hiilineutraalisti tulevaisuudessa. Tehtävä ei ole Fortumillekaan helppo, mutta jos tavoittelemme hiilineutraaliutta, ei tulevaisuuden kaukolämpö voi perustua pääosin biomassaan. Kaikki mikä poltetaan, aiheuttaa päästöjä.
Kaukolämmön jälkeen seuraavaksi eniten päästöjä aiheuttaa Espoossa liikenne. Tarinassa onkin hyvin nostettu esiin konkreettisia toimenpiteitä, joilla liikennepäästöjä saadaan vähennettyä: joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden nostaminen vähentää liikenteen päästöjä ja sitä tukee sähköistyvä ja automatisoituva liikenne, mitä kaupunki voi omalta osaltaan edesauttaa kaikin mahdollisin tavoin. Myös liikkuminen palveluna -konsepti on otettu tarinassa hyvin huomioon. Liikenne tulee muuttumaan ja kaupungin tulee olla hereillä myös siinä, miten muutos tulee vaikuttamaan kaupunkisuunnitteluun ja liikenneinfraan jatkossa. Tiivistyvä kaupunkirakenne ja sähköisen asioinnin parantaminen puolestaan vähentävät liikkumisen tarvetta ylipäänsä.
Täydellisen hiilineutraaliuden saavuttaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Se vaatii todennäköisesti päästökompensaatiota hiilinieluista. Sellaisina voivat toimia lähimetsät, keskuspuisto ja Nuuksio. Arvokkaista luontokohteista tulee huolehtia tiivistyvässä kaupungissa entistä tarkemmin. Luonnonsuojelun toimenpiteiden laatiminen ja tärkeimpien alueiden suojeleminen, vastaa tähän tarpeeseen. Metsät, puistot ja viherkatot auttavat myös hillitsemään ilmastonmuutoksen aiheuttamia tulvia.
Myös puurakentaminen, jota tarinassa päätetään edistää, sitoo hiiltä. Kaupungilla on puurakentamisen edistämisohjelma, mutta silti yhtään puukerrostaloa Espooseen ei tietääkseni ole vielä syntynyt. Ohjelman toteuttaminen pitäisi ottaa uuteen syyniin. Miksi puurakentaminen ei edisty ja mitä muita ohjauskeinoja voitaisin ottaa vielä käyttöön?
Kaiken kaikkiaan, olen ylpeä siitä kunnianhimon tasosta, jonka Espoo ilmastotyössään tämän strategian myötä ottaa. Vuosi 2030 tulee pian. Siihen on nyt vain 12 vuotta, joten on aika kääriä hihat toden teolla.