Olen viime viikkoina selvitellyt paljon Pohjois-Tapiolan koulun sisäilmatilannetta. Tila- ja asuntojaostossa, jonka puheenjohtajana toimin, olemme hyvin pitkälle viranhaltijoiden valmistelun varassa. Ideaalitilanteessa kohteesta tehtäisiin kuntotutkimus, jonka perusteella sisäilmaongelman aiheuttanut vika korjattaisiin. Tai sitten tehtäisiin sisäilmatutkimus, joka osoittaisi kiistatta tilojen olevan terveydelle vaaralliset ja korjauskelvottomat. Sen jälkeen tiloista lähdettäisiin. Todellisuus on kuitenkin monin verroin monimutkaisempi.
Entä, jos lapset ja opettajat oireilevat, mutta sisäilmatutkimukset näyttävät, että sisäilman tila on normaali? Entä, jos oirehtijoiden määräkin on normaalilla tasolla ja lasten vanhemmat ovat vakaasti sitä mieltä, ettei kaikkia oirehtijoita olla kirjattu ylös? Entä, jos Tilapalvelut mittaa ilmanpaineita ja hiilidioksidipitoisuuksia ja pyrkii korjaamaan jatkuvasti tilannetta, mutta koulussa oirehtijoiden määrä vaan tuntuu kasvavan? Entä, jos vanhemmat ja opettajat eivät enää usko, mitä Tilapalvelut viestii ja epäluottamusta on myös tutkimuksiin? Ja samalla oireiden syytä on todella vaikea todistaa ja vanhempienkin viestinnässä on kärjistyksiä?
Tällaisessa tilanteessa on todella vaikea tehdä luotettavaan tutkittuun tietoon perustuvaa päätöstä asioista. Olen luottanut paljon ympäristöterveyden ja aluehallintoviraston lausuntoihin, koska ne ovat samaan aikaan ammattilaisia ja kuitenkin ulkopuolisia viranomaisia. Haasteeksi on kuitenkin päätöksenteon kannalta muodostunut se, että ne harvoin sanovat täysin yksiselitteisesti, että tiloista on lähdettävä heti, vaan annetaan suosituksia tai pyydetään lisäselvityksiä siitä, miten turvataan terveelliset tilat.
Kävin viime viikolla tapaamassa Pohjois-Tapiolan koulun rehtoria ja asiassa aktivoituneita vanhempia ja opettajia. Täytyy sanoa, että tapaamiset avarsivat näkökantojani. Sisäilma-asioissa on tärkeää, että käyttäjät tulevat kuulluiksi ja heidän tilanteensa otetaan vakavasti.
Tänä aamuna 9.12.2019 tein tila- ja asuntojaoston kokouksessa esityksen, jonka mukaan:
”Tila- ja asuntojaostolle tuodaan seuraavaan kokoukseen seikkaperäinen selvitys aikatauluineen ja kustannuksineen eri vaihtoehdoista, joilla
1.) osoitetaan Pohjois-Tapiolan yläkoululle yhtenäiset tilat muualta kuin nykyisestä Pohjois-Tapiolan koulusta ja
2.) Sepon koululle osoitetaan väistöratkaisu, joka ei perustu nykyiseen Pohjois-Tapiolan koulun kiinteistöön ja
Tila- ja asuntojaoston seuraavaan kokoukseen jaostolle toimitetaan Pohjois-Tapiolan koulun opettajille tehdyn oirekartoituksen tulokset.
Pohjois-Tapiolan koulun oppilaille toteutetaan pikaisesti vastaava oirekartoitus, joka on toteutettu opettajille ja varmistetaan, että kysely täytetään mahdollisimman monen oppilaan toimesta esimerkiksi oppituntien yhteydessä. Kyselyn tulokset toimitetaan Tila- ja asuntojaostolle seuraavaan kokoukseen.
Lisäksi tila- ja asuntojaosto velvoittaa Tilapalvelut liikelaitoksen noudattamaan ympäristöterveyden antamia ohjeita ja suosituksia väistötilaratkaisuissa. Pohjois-Tapiolan koulussa opiskelevien ja työskentelevien henkilöiden määrä ei saa lisääntyä nykyiseen verrattuna missään tilanteessa. Tarvittaessa Sepon koulun väistöä lykätään.
Seuraavaan tila- ja asuntojaoston kokoukseen jaostolle tuodaan myös Aluehallintoviraston lausunto.”
Pyrin parhaani mukaan välittämään jaostolle vanhempien, rehtorin ja opettajien näkökulmaa tilanteeseen, jolla perustelin lisäselvitysten ja vaihtoehtojen tarvetta. Myönnän, että epäonnistuin tässä, sillä jäin yksikseni esitykseni kanssa. En yleensä puheenjohtajana halua tehdä esityksiä, jotka raukeavat kannattamattomina, koska se ei näytä hyvältä. Puheenjohtajan pitäisi pystyä saamaan jaosto taakseen ja nyt en siihen pystynyt. Oli vaikea välittää käyttäjien näkemystä, kun asiantuntijaviranhaltijoiden tilannekuva oli täysin eri. Päätin kuitenkin, että tällä kertaa haluan toimia ja tuoda esille, että ainakin yritin.
Päätimme kuitenkin ehdotuksestani (RKP:n Christina Gestrinin esityksen pohjalta lopulta) pitää vielä ennen joulua, 16.12.2019, ylimääräisen kokouksen. Sepon koulun väistö Pohjois-Tapiolan koulun tiloihin tapahtuu jo vuoden vaihteessa ja sitä ennen meillä ei olisi ollut enää yhtään kokousta. Aika tuntuu loppuvan kesken. AVI:n lausunto Pohjois-Tapiolan koulun tilanteesta on julkaistu tänään kokouksemme jälkeen emmekä ole päässeet vielä pureksimaan sen kriittisiä näkemyksiä. Vaikka nyt emme päätökseen kirjanneetkaan tarvetta esittämistäni selvityksistä, tulen vaatimaan ripeitä ratkaisuja asian suhteen niin kauan, kunnes näille kouluille on saatu turvalliset ja terveelliset opetustilat.
Tästä Pohjois-Tapiolan tilanteesta turhautuneena puhuin illalla vielä valtuustossa sisäilmaongelmista ja haasteista niiden ratkaisujen suhteen.
Tilapalveluissa ollaan tosiaan tehty paljon töitä sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi, mutta valitettavasti paljon on vielä tekemättä. Prosesseja aina sisäilman havaitsemisesta korjaustoimenpiteiden tekemiseen on parannettu ja suoraviivaistettu. Epäjatkuvuuskohta on kuitenkin siinä, kun tiloista pitäisi lopulta lähteä. Sitten aletaan taistella siitä, että mikä on se avainlause, joka pitää löytyä Avin tai Ympäristöterveyden lausunnosta? Miten toimia, jos käyttäjien oireet ja sisäilmatutkimukset eivät vastaa toisiaan?
Yhä edelleenkin viranhaltijataholla päätöksiä pitkitetään ja päätösvallasta kiistellään. Vastuuta pallotellaan virkamiesten, mutta myös eri lautakuntien välillä. Tässä toivoisin kaikilta väistelyn sijaan kollektiivista vastuuta. Ajatuksen voisi kääntää niin päin, että miksi se en olisi juuri minä ja meidän jaosto, lautakunta tai virasto, jonka tulisi tehdä päätös?
Valitettavasti rahat eivät riittäneet kaikkiin vuosikorjauksiin tänäkään vuonna. Meillä on päiväkoteja, joissa käynnissä olevat remontit on keskeytetty ja nyt odotetaan remontin keskellä vuoden vaihtumista, jotta rahaa taas olisi budjetissa.
Mittavasta investointiohjelmasta huolimatta myös peruskorjauksia on jouduttu lykkäämään. Sekään ei tue valtuuston tavoitetta siitä, että hätäväistöjen määrä olisi nolla.
Arvoisat valtuutetut,
ei pitäisi koskaan olla opettajien ja rehtorin tehtävä kerätä mittavaa määrää todistusaineistoa sisäilman todellisesta tilasta ja joutua taistelemaan sen puolesta, että he voisivat työskennellä terveissä tiloissa.
Eikä missään tapauksessa tulisi olla lasten vanhempien tehtävä joutua teettämään ammattilaisilla uusia lausuntoja koulujen sisäilmatutkimuksista ja todistella luottamushenkilöille lääkärintodistuksin oireiden todenmukaisuutta, kun niitä ei kaupungilla uskota.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua olemaan huolissaan siitä, että tilat, joissa he viettävät koulupäivänsä, sairastuttaa heidät.
Niin kauan, kun opettajat, rehtorit, vanhemmat ja lapset näkevät, että ainoa keino vaikuttaa on astuminen barrikadeille, kaupunki on jo epäonnistunut. Jokaisesta epäonnistumisesta on otettava opiksi.
On myös muita mitattavia arvoja kuin tilojen ilmanpaine ja hiilidioksidipitoisuus. Yksi niistä on luottamus. Kuntalaisten luottamus kaupunkiin ja meihin poliittisiin päättäjiin voidaan menettää vain kerran. Ja jotta Espoo kukoistaa, me tarvitsemme jatkossakin kaikki mukaan.
(valtuuston kokous 9.12.2019)
