Kuinka tylsää elämä olisikaan ilman kulttuuria? Koronapandemian yhteydessä ei ehkä hahmotettu kuinka tärkeä osa yhteiskuntaa kulttuuri oikeastaan onkaan ja kuinka monen ihmisen toimeentuloon kulttuuritoiminnan sulkeminen lopulta tulisi vaikuttamaan.
Kulttuuri typistetään usein joksikin ylimääräiseksi kivaksi, josta voi tiukan paikan tullen leikata. Sellaisessa ajattelussa on kuitenkin virhe. Ihminen tukeutuu tiukoissa paikoissa monesti nimenomaan kulttuuriin: taiteeseen, musiikkiin, esittävään taiteeseen tai vaikkapa runoihin. Joko kokijana tai itse tekijänä.
Helsingin Sanomat kirjoitti syyskuussa Ukrainan suosituimman yhtyeen laulajasta Svjatoslav Vakartšukista, joka meni värväytymään vapaaehtoisena kaupunkinsa puolustuspataljoonaan. Vaikka hän oli valmis tekemään mitä tahansa tarvittiin, vaikka sotimaan, hänet värvättiin tekemään sitä, mitä parhaiten osaa: muusikoksi. Nyt hän kiertää rintamalla soittamassa ja tuomassa sotilaille toivoa sekä keikoilla ulkomailla muistuttamassa ukrainalaisten tilanteesta.
Kulttuurin tärkeys muistetaankin niinä hetkinä, kun yhteiskunta sitä tarvitsee. Juhlapäivinä tarvitaan tilaisuuksiin esiintyjiä, julkisiin rakennuksiin tarvitaan taidetta tai julkaisuihin tarvitaan kuvittajia. Kuvaavaa on mielestäni se, että Suomessa ei ole juuri haluttu tarjota sirkustaiteilijoille koulutuspolkuja, mutta, kun Helsingissä järjestettiin Euroviisut, väliaikanumerossa esiintyivät ulkomailla koulutuksen saaneet suomalaiset sirkustaiteilijat.
Kulttuurin ammattilaiset eivät synny itsestään. Kansainvälisiksi taiteilijoiksi tuleminen vaatii taideaineiden opetusta kouluissa, harrastusmahdollisuuksia lapsille ja nuorille, vapaata sivistystyötä, edullisia omatoimisen taiteen tekemisen ja esittämisen tiloja, bändikämppiä, korkeakoulutusta, viennin edistämistä, apurahoja, taiteilijaeläkkeitä, toimeentulon edellytysten parantamista, valtioavustuksia jne. Toisin sanoen kulttuurin parempaa arvostamista läpi koko yhteiskunnan.
Hyvää Jean Sibeliuksen eli suomalaisen musiikin päivää!
Kirjoitus ilmestyi osana vuoden 2022 joulukalenteriani, jossa pureuduin ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin, joista mielestäni oli syytä puhua ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja.