Valtuutetut kävivät yllättävän yksimielisen ja innostuneen keskustelun kulttuurin merkityksestä kaupungille ja kehuivat kilvan hyvin laadittua KulttuuriEspoo 2030 -ohjelmaa. Siinä kulttuuri nähdään laajemmin koko yhteiskuntaa lävistävänä liimana ja toimenpiteitä on mietitty kaupungin kohtaamien megatrendien kautta. Tällaisina megatrendeinä ohjelmassa pidetään luonnonvarojen niukkenemista, väestön muutosta (kaupungistuminen, väestön ikääntyminen ja kansainvälistyminen), digitalisaatiota sekä yhteiskunnan muuttumista entistä yksilökeskeisempään suuntaan.
Erityisen merkityksellistä tämän ohjelman hyväksyminen on Vihreille. Meidän aloitteestamme valtuuston tämän vuoden budjetin pöytäkirjamerkinnäksi lisättiin vaatimus siitä, että valtuustolle valmistellaan päätettäväksi kulttuuristrategia ja sen kirjauksen pohjalta koko ohjelma on laadittu.
Ohjelmassa tartutaan hienosti kiinni Espoon rakennetun ympäristön tilan kohentamiseen. Toimenpiteisiin kuuluu mm. taiteen prosenttiperiaatteen käyttöönotto kaikessa rakentamisessa, kulttuurin huomioiminen kaavoituksessa, kulttuuriympäristöjen vaaliminen poikkihallinnollisella yhteistyöllä sekä poikkihallinnollisen Esteettinen ympäristö -työryhmän muodostaminen. Sen tehtävänä on ratkoa käytännön kysymyksiä, jotka koskevat esimerkiksi taiteen näkymistä katukuvassa tai asuinympäristöjen viihtyvyyttä.
Ohjelmassa vahvistetaan myös asukkaiden omaehtoista kulttuurin tekemistä. Tilojen yhteiskäyttöä lisätään, mahdollistetaan pop-up -kulttuurin ja -tapahtumien synty, suoraviivaistetaan lupabyrokratiaa ja parannetaan avustusprosessien asukaslähtöisyyttä. Toimenpiteiden toteuttamista tullaan seuraamaan kulttuurilautakunnan ja valtuuston toimesta.
Puhuin itse kulttuurin merkityksestä kaupungin identiteetin luojana. Alla puheeni:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
KulttuuriEspoo 2030 –ohjelma tulee todella tarpeeseen. Espoota on pidetty, ainakin ulkopuolisten silmissä, jokseenkin hahmottomana ja sieluttomana Helsingin nukkumalähiönä. Kaupungissamme ei ole keskustaa, jossa kaikki voisivat kokoontua saman aukion ympärille nauttimaan kulttuurista ja tapahtumista. Se vaikeuttaa myös kaikkia niitä toimijoita, jotka haluaisivat tuoda kulttuuritapahtumia kaupunkiin, saavuttamasta yleisöään. Ihmisvirtoja voi Espoossa saavuttaa oikeastaan Leppävaaran ja Espoon keskuksen juna-asemilla sekä Tapiolassa. Tämän lisäksi espoolaisina kohtaamispaikkoina toimivat kauppakeskukset, joissa kiinteistön omistajilla on valta valita kuka saa esittää ja mitä. On siis erittäin tärkeää, että jo kaupunkisuunnittelussa otetaan huomioon miten asemakaavoituksella voitaisiin tukea monimuotoisen kulttuurielämän syntymistä kaupunkiimme.
Kulttuuri ei nimittäin ole pelkästään kiva lisä palveluihin ja viihdettä kuntalaisille. Sen avulla voidaan luoda kaupungille omaleimainen, tunnistettava ja vetovoimainen identiteetti. Sydneyssa on oopperatalo, Bilbaossa Guggenheim, Pariisissa Eiffel-torni ja Louvre, Japanilla on manga, Los Angelesilla on Hollywood. Kaikilla näillä paikoilla on selkeä kulttuurillinen identiteettinsä, mikä on yksi tärkeä syy siihen, että kyseiset paikat vetävät turisteja ja uusia asukkaita. Yrityksien on helpompi saada lahjakkaita työntekijöitä sellaiseen kaupunkiin, jonka nimi herättää edes jotain mielikuvia.
Tässä KulttuuriEspoo 2030 -ohjelmassa on hyvin pureuduttu niihin keinoihin, joilla voimme vahvistaa kaupunkimme ja eri kaupunginosien identiteettiä. Kaavoittamisen ohella pidän tärkeänä kaupungin rakennetun historian tunnistamista osana kaupungin kerroksellisuutta sekä rakentamisen prosenttiperiaatteen käyttöönottoa. On kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei periaatetta kierretä käyttämällä prosentti niin sanotusti ”paremman arkkitehtuurin” rakentamiseen. Rakennetun ympäristön tulee olla laadukasta joka tapauksessa ilman prosenttiperiaatettakin. Prosenttiosuus tulee käyttää juuri taiteeseen. Tässäkään taidetta ei tule ajatella minään ylimääräisenä turhakkeena vaan taide on se viimeinen silaus, joka tekee elinympäristöstä kiinnostavaa.
Kävin viime jouluna Barcelonassa ja katselin La Sagrada Familiaa, Gaudin suunnittelemaa valtavankokoista ja edelleen keskeneräistä kirkkoa. Mietin hieman ärsyyntyneenä kaikkea sitä rahaa ja aikaa, joka sen rakentamiseen on tuhlattu. Miksi ihmeessä kirkosta on pitänyt tehdä niin omituinen? Sen ympärillä oli valtavasti turisteja, jotka ottivat itsestään kuvia kirkon edessä. La Sagrada Familia on koko Espanjan vetovoimaisin turistikohde. Sitä tullaan katsomaan ympäri maailmaa, koska se on niin kiinnostava ja omituinen. Taiteen kohdalla pitäisikin lopettaa kokonaan kysymästä ”miksi” ja mahdollistaa kiinnostavien ja omituisienkin asioiden syntyminen. Sillä, jos emme tee koskaan mitään kiinnostavaa tähän kaupunkiin, tässä kaupungissa EI OLE mitään kiinnostavaa. Sitten tämä on vain se tylsä ja sieluton Helsingin nukkumalähiö.
Toivon täydestä sydämestäni, että eri toimialat nyt sitoutuvat tähän kulttuuristrategiaan ja sen toimenpiteitä aletaan viedä todella käytäntöön. Olen kuitenkin huolestunut siitä, että ensi vuoden budjettiesityksessä on kulttuuritoimen kohdalla Matinkylän palvelutorin johdosta puolen miljoonan euron lovi. Puolen miljoonan säästöjä ei saada kurottua kasaan ilman rajuja leikkauksia espoolaisen kulttuurin perustoimintaan. Vaarassa ovat niin kirjastot, KULPS kuin Tapiola Sinfoniettankin toiminnat. Samanaikaisesti Espoon kaupunginteatteria ollaan yllättäen esitetty sijoitettavaksi paraatipaikalta maan alle piiloon. Eräs ystäväni kysyi eilen, että tapahtuuko siinä rakennuksessa koskaan mitään, jossa lukee ”Espoon kaupunginteatteri”. Ja tämä ystäväni sentään harrastaa teatteria Otaniemessä. Edes hän ei ollut huomannut miten loistava kaupunginteatteri meillä on, sillä rakennus, jossa se toimii, sijaitsee syrjässä eikä avaudu katutilaan. Kaupunginteatterin rakentaminen Tapiolan Vesiputoustalon edustalle viestisi heti kaupunkiin saapujalle, että nyt tulimme Espooseen, kiinnostavaan ja omaleimaiseen kulttuurikaupunkiin.
Paljon hyvää voidaan tehdä kulttuurin eteen pelkkiä toimintatapoja uudistamalla, mutta jos Espoosta halutaan vetovoimainen kulttuurikaupunki, tulee siihen myös investoida.